30.10.2009

Elämä voittaa

Olo alkaa helpottaa, hurraa! Oli muutama aika rankka päivä - ja etenkin yö, Igge on taas vetänyt melkoisia yöhulinoita. Esimerkiksi toissayönä Igge valvoi puoli kolmesta kuuteen, ja oli hurjan seurallinen. Yritin rauhoitella ja kanniskella ja syöttää ja vaihtaa vaippaa ja lauleskella ja vaikka vallan mitä, mutta kaveri vaan killitti silmät suurina ja kertoi juttuja. Flunssainen äiti ei meinannut millään jaksaa, mutta kaikki nukahtamisyritykset torpedoitiin itkulla. Mikähän lienee, kun öistä on parin viime viikon aikana tullut tosi levottomia? Nälästä heräily ei minusta läheskään aina johdu, vaan jotenkin Igge vaan alkaa hillua eikä sitten meinaa rauhoittua millään. Johtuisko se sitten siitä, että utelias pieni mieli käy vähän ylikierroksilla yölläkin, kun on koko päivän imenyt tietoa ympäröivästä maailmasta?

No, tänään käytiin flunssasta ja väsymyksestä huolimatta vähän ulkoilemassa, ja olikin ihanaa olla raikkaassa ulkoilmassa, kun aurinko paistoi. Kävin myös kunnon kotiäidin lailla ostoksilla Citymarketissa. Siellä oli hyllyllinen erilaisia jenkkiherkkuja, ja sorruin ostamaan Pop-Tartseja, kun en ole noita leffoista ja tv-sarjoista tuttuja vohveleita aiemmin maistanut. Valitsin summamutikassa paketin, jossa oli suklaa-vaahtokarkki-möhnällä täytettyjä vohveleita. Olipa muuten imelä elämys, krääks. Mä rakastan sokeria, mutta kyseinen tuote oli kyllä vähän liikaa jopa mulle. Naurattaa kovin paketin tekstit, niissä varoitetaan muun muassa, että jos tuotetta lämmittää liikaa, täyte voi kuumentua, ja kuuma täyte voi aiheuttaa palovammoja. Lisäksi pakkauksessa mainostetaan, että "luonnollisesti ja keinotekoisesti maustetuista" voffeleista saa peräti KUUTTA eri vitamiinia ja hivenainetta. Varsinainen terveystuote siis.

Ihan asiasta kukkaruukkuun, mulla on viime aikoina käynyt muutaman kerran mielessä semmoinen, että voisin vaikka haluta joku ilta vähän ulos ilman miestä ja Iggeä. Siis vaikka syömään jotain epäterveellistä ja ottamaan pari lasillista ja juoruamaan ihan kaikessa rauhassa. Muutama tunti voisi tehdä hyvää, vaikka tiedän jo valmiiksi, että kotiin tulee ikävä.

Kerran me jo juhlimista kokeiltiinkin, mutta en ookaan varmaan kertonut siitä, kun oltiin miehen sukujuhlissa muutama viikko sitten. Oltiin poissa vajaat seitsemän tuntia, ja Igge oli mun vanhempien hyvässä hoidossa. Olin pumppaillut maitoa talteen vissiin reilut pari desiä, ja Igge oli syönyt koko määrän kahdessa osassa ja ollut oikein tyytyväinen.

Mä sen sijaan meinasin räjähtää, unohdin nimittäin pumpun kotiin. Viimeiset puolitoista tuntia olivat todella tuskaisia, kun maito pakkautui rintoihin. Voi kristus sitä helpotuksen tunnetta, kun pääsin pumpun kanssa lavuaarin ylle. Ja kristus sitä maidon määrää, sitä vaan valui molemmilta puolilta. Mies katsoi touhua ja pyysi sitten mua sanomaan ammuu. :) Vaikka siinä vaiheessa parista viinilasillisesta (ja okei, puolikkasta snapsista ja punssista) oli jo aikaa, en syöttänyt Iggeä ennen kuin aamuvarhain. Mulla meni puoli yötä valvoessa, koska ensin piti saada Igge nukahtamaan omaan sänkyynsä (en uskaltanut ottaa viereen, kun olin kuitenkin vähän ottanut) ja aika pian rinnat olivat taas niin täynnä, että niihin koski. Mutta opinpa ainakin, että ilman pumppua en enää poistu Igen luota paria tuntia pidemmäksi ajaksi.

Vaikka kyllä mulle muutenkin tuli ikävä herra Höpöstä jo joskus jälkiruoan kohdalla. Oli ihana tulla kotiin, kun sain syliin unenlämpimän poikasen, joka puski nenäänsä mun kaulakuoppaan ja ynisi onnesta. Mun pieni. <3

Sinänsä olin kyllä hyvillä mielin juhlissa, kun tiesin, ettei Igge voisi parempia lapsenvahteja saada kuin isovanhempansa. Harmi vaan, että he asuvat 380 kilometrin päässä, niin kovin lyhyellä varoitusajalla hoitoapua ei järjesty. Muiden hoitoon en vielä taitaisi uskaltaa Iggeä jättää... Milloin te olette jättäneet (jos olette) vauvanne ensimmäistä kertaa jonkun muun kuin lapsen isän hoiviin pidemmäksi aikaa? Kuka sai kunnian ja miten meni?

11 kommenttia:

  1. Mä ostin kanssa kerran noita pop tartseja, mustikkaisia, vanhan suosikkisarjani Gilmore Girlsin inspiroimana. Siinä sarjassa kyseistä tuotetta syödään ja kehutaan usein, joten kyllähän se markkinointi meni lopulta hyvin perille. Voi jestas, jos noilla joutuisi itse jokaisen aamunsa aloittamaan! Samoja tuoteselostuksia minäkin naureskelin, vältyin palovammoilta, kenties keräsin sisääni muutaman lisätyn vitamiinin, mutta sain kyllä myös ihan älyttömän sokerin yliannostuksen. En tiiä mitä ois tapahtunut tuon suklaa-vaahtokarkki-virityksen kohdalla...

    Tuo sun juhlareissu ilman pumppua toimii hyvänä muistutustarinana. Mä en oo itse ollut vielä missään kahta tuntia kauempaa, mutta jos jonnekin menen niin otan kyllä varmasti pumpun mukaan! :) Onhan tässä välillä aika lypsylehmämäinen olo, mut eikö tuo "ammuu" oo jo vähän liikaa..? ;)

    Mulla ystävät suunnittelivat jotain mamman ulkoilutusta joulukuulle, joten nyt olis reilu kuukausi aikaa saada tyttö kiinnostumaan tuttipullosta... Sillä kertaa jää mies hoitamaan, joten vielä(kään) ei tarvitse miettiä muita hoitopaikkoja. Mut jos tarttis, niin tyttö menis varmaan mun äidille, jompaan kumpaan kummiperheeseen tai miehen veljen vaimolle...

    VastaaPoista
  2. Meillä on tänään edessä pojan jättäminen hoitoon ensi kertaa, miehen vanhemmat tulevat meille että päästään juhlimaan mun synttäreitä. Muuten varmaan menee ihan hyvin mutta nukuttamisesta en olisi niin varma kun poitsu on niin tottunut iltatissiin..
    Olen kyllä itse ollu jo ulkona pari kertaa ja mies on joutunut kuuntelemaan aikamoista huutoa ennen kuin laps on nukahtanut. 5 kuukautta on siis hän kohta ja herää vieläkin 4-6 kertaa yössä syömään.
    Luulen että tänään tulee stressattua aika lailla mutta yritän olla turhaan soittelematta kotiin.

    VastaaPoista
  3. Kummankin lapsosen kohdalla eka varsinainen "yö ilman äitiä" on ollut ristiäisissä. Juhlien jälkeen on käyty kavereiden(aka kummien) kanssa baarissa pyörähtämässä. Tosin vauva on ollut ihan kotona mummin kanssa ja mekin tultu kotiin yöksi.
    Baarin vessassahan sitä piti maidot lypsää pois, voi niitä aikoja.
    Toinen oli et kun lähti kaupoille niin menin tiettyihin kauppoihin sillä perusteella missä tiesin olevan vessan..

    VastaaPoista
  4. Heippuli!
    Ties mistä ja jokapuolelta blogiisi löysin, toistamiseen nyt itseasiassa. Kerran jo löysin ja hukkasin samontein, mutta nyt pistin heti kirjanmerkkeihin talteen!

    Ensiksikin tuosta flunssasta ja lapsosen yölevottomuudesta - oi miten ihana yhdistelmä! Niiden just toivois iskevän samaan aikaan. Niin kävi meilläkin. Sairastin kuluvan viikon ajan ensimmäisen flunssani sitten ajalta ennen raskautta (yhdistettynä muuten rintatulehdukseen joka iski imetyksen lopettamisen jälkeen), ja olin aivan loppu. Samaan syssyyn Aina Ennen Niin Hyvin nukkunut lapsemme päätti alkaa yölevottomaksi, joka heräili joka yö moneen kertaan lauleskelemaan ja höpisemään. Todella kivaa. Mies nyt ei herää, tietenkään, joten minä melkein itkua vääntäen kampesin itseni väkisin pystyyn joku kolmesataa kertaa yössä. Se ON rankkaa, joten kaikki sympatiani sinne!

    Mulla muuten (sen kolme kertaa kun olen vauvan syntymän jälkeen ollut ulkona ja juonut enemmän kuin sen yhden siiderin) tuo alkoholi teki sen että maito nousi triplanopeudella rintoihin. Opin myös ensimmäisen kerran jälkeen ettei kande lähteä mihinkään ilman pumppua.

    Meillä lapsi oli ekaa kertaa hoidossa pois kotoa mun vanhempieni luona n.3,5kk iässä kun kävimme mieheni kanssa juhlistamassa kihlajaispäivää syöden ja leffaillen. Olimme 5 tuntia reissussa. Sen jälkeen tyttö on ollut hoidossa yhden päivän (9-17) kun olimme hemmottelupäivän verran kylpylässä. Ja niin ikään vanhempieni luona. Joulukuun alussa tyttö on menossa ekaa kertaa yökylään (yllätys yllätys, vanhempieni luo :D) kun menemme pikkujouluihin. Tyttö täyttää kyseisenä päivänä 8kk, ja ajattelimme että yökyläily voisi jo sujua. Saas nähdä.

    Nonni, nyt sitten innostuksissani tukin kommenttiboksisi. Kirjoitan itsekin salattua blogia vauva-arjestamme, toki reiluuden nimissä tarjoan vastapallona mahdollisuutta tulla sitä lukemaan :) Niin halutessasi voit pistää s.postia osoitteeseen adalmiina.helmi(at)gmail.com.

    Pikaista paranemista ja villasukanlämpöistä alkavaa marraskuuta!

    VastaaPoista
  5. Oletko kokeillut muuten ihan "lypsää" paljain käsin. Mä herun tosi hyvin pumpulle, mutta lypsämällä saan vielä paljon paremmin. Oon ihan lavuaariinkin lypsänyt jokusen kerran mutten kyllä millään raaski kallista maitoa heittää hukkaan.

    Onko sulla muita tuttavaäitejä? Huomasin tässä että niidenkin kanssa seurustellessa aika menee mukavasti ja saa rentoutua kun jompikumpi katsoo lapsia vuorotellen.

    VastaaPoista
  6. Ainiin ja tuosta yölevottomuudesta! Meillä on ihan sama ongelma. Varmasti kuule johtuu siitä että on oppinut uusia juttuja ja sitten on meillä ainakin joku kasvupyrähdys (nukkuu päivät ja syö > kasvaa) menossa joten heräillään myös yöllä syömään vähän liiankin usein.

    VastaaPoista
  7. Petuli, mua nauratti itteenikin se tilanne niin, että ammuin ja lipaisin vielä päälle kielellä ylähuulta. :)
    Senja, kuis meni? Mä olin myös vähän huolissani siitä nukahtamisesta, mutta se oli mennyt ihan vaivatta. Ehkä se johtui siitä, etten mä ollut siinä muistuttamassa tissin olemassaolosta!
    MissB, joko on ikävä niitä aikoja? ;)

    Anniina moi, laitankin sulle postia! Onneks flunssa hellittää jo, yöt oli tosiaan aika painajaismaisia. Etenkin kun meilläkin yöheräämiset jää lähes sataprosenttisesti mulle. Oi, yökylään! Jännää, mutta varmaan myös aika ihanaa saada nukkua koko yö... Sitä odotellessa! :)

    Rose, mun mielestä homma sujuu nopeemmin pumpulla kuin käsin. Sitä paitsi käsin sitä maitoa roiskuu ihan minne sattuu... Mulla on aika paljon äitikavereita ja yhdessä on kiva tehdä kaikenlaista. Nyt kuitenkin tuntuu jo vähän siltä, että olis kiva istua ja juoruta ilman, että joko itse tai keskustelukumppani koko ajan syöttää/leikittää/nukuttaa/vaihtaa vaippaa/rauhoittelee/muuten vaan säätää lapsensa kanssa. :)

    VastaaPoista
  8. Huh, hyvin meni! Jouduttiin lähtee kun poika oli vielä päikkäreillä ja oli kuulemma ollu tosi ihmeissään kun heräsi eikä aitiä tai isää näkynyt missään, mutta nopeasti oli siitä päässyt yli ja kun tultiin kotiin niin kiltisti nukkui omassa sängyssään. Uskaltaa lähteä toistekin :)

    VastaaPoista
  9. Ainiin! Viimeiseen kysymykseesi, me oltiin miehen työpaikan juhlissa eräänä perjantai-iltana. Poju oli mummolassa n.19-22. Ihan hyvin oli mennyt kun oli tarpeeksi ruokaa ja syliä. Siitä on kyllä jo kuukausi aikaa joten nyt poju ei ehkä enää viihtyis niin paljoa sylissä:)

    VastaaPoista
  10. Senja, hieno homma! Kyllä ainakin mua alkaa taas pikkuhiljaa toi ulkomaailmakin kiinnostaa, ja välillä on ihan kiva olla vaan aikuisten kanssa. Eikä kotiintulo oo varmaan koskaan aikaisemmin ollut yhtä ihanaa!
    Rose, joo sama täällä, nykyään ei enää pelkkä syli riitä viihdykkeeksi kovin kauaa... Ainakin pitää tutkia kuvakirjaa ja kuulla loruja tai lauluja, että jaksaa pitempään olla!

    VastaaPoista
  11. Samanlaisia kokemuksia myös mulla!

    Meillä bebe oli ensimmäistä kertaa yötä mummilla reilun kahden kuukauden ikäisenä. Vaikka mummia jännitti tosi paljon, yö meni mainiosti ja olisi halunnut pitää beben vielä seuraavankin yön ;)

    Rinnat täytty mullakin hurjaa vauhtia ja kun pumppua ei ollut vessassa lypsin muutamaan otteeseen illalla ja yöllä kotona useamman kerran. Sen jälkeen ostin pumpin tulevaisuutta varten.

    -Heidi

    VastaaPoista