12.10.2009

Piikkejä pienelle

Oltiin tänään Igen 3 kk:n neuvolatarkastuksessa. Korttiin kirjattiin jotakuinkin seuraavaa: "Hyvä kasvu. Tavoittelee lelua. Jäntevä." Kotona hän kyllä tarttuukin leluihin, mutta kesken päiväunien herätettynä ei neuvolantädin haaleanpunainen muovinalle oikein jaksanut kiinnostaa. Muuten poikanen kyllä käyttäytyi oikein hienosti, jutteli ja flirttaili tädille oikein urakalla.

Mamia jännitti taas eniten se vaaka, mutta turhaan: painoa oli tullut n. 190 grammaa/viikko. Ja arvatkaa vielä mitä? Kun kerroin, että olen antanut Tuttelia 30-50 ml kerrallaan pari-kolme kertaa päivässä, niin neuvolantäti totesi, että määrät ovat niin pieniä, että käytännössä voidaan sanoa, että Igge on täysimetyksellä. Ei sillä, että sillä termillä nyt niin suurta väliä olisi, mutta sainpa kuitenkin varmistuksen sille, että käytännössä sillä, onko vauvan ruoka äidinmaitoa ihan sataprosenttisesti vai vähän alle, ei ole mainittavaa merkitystä.

Käynnin lopuksi oli sitten vuorossa vähän ikävämpiä juttuja, nimittäin rokotukset. Rotarokotteen kakkososa annettiin suun kautta, mutta tutkimusrokote ja se kummallinen kirjainyhdistelmärokote tuikattiin Igen ihaniin reisimakkaroihin. Ei mahtanut mitään, mulla tuli tippa linssiin, kun lapskulta päästi surkean itkun. Snif. Oisin vaan tahtonut pelastaa murun heti syliin, mutta piti odottaa, että laastarit oli laitettu paikalleen. Itku loppui kyllä lyhyeen, mutta nyt illalla Igge oli itkuinen ja tuntui kovin lämpöiseltä. Laitettiin siis peppuun (ei omaan) Panadolia, minkä jälkeen lapsukainen on lähinnä nukkunut paria maitohuikkataukoa lukuunottamatta. Ja eikös se oo niin, että uni paras lääke on, joten toivotaan, että huomenna Igge on oma, iloinen itsensä taas.

Voi, tuossa se tuhisee mun vieressä sohvalla. On se kyllä ihana. Mun oma ilohippunen ja onnenmurunen, suloinen herra Höpönen. Rakastan! <3

4 kommenttia:

  1. Mainiosti teillä poikanen kasvaa!
    Meilläkin on neuvola parin päivän päästä ja kyllä itseäkin aina vaan jännittää se pojan vaa`alle nostaminen.

    Meillä ei esikoinen vauvana edes ynähtänyt noista rokotuksista. Tämän toisen voin kuvitella reagoivan hiukan eri tavalla.

    VastaaPoista
  2. Tuo piikitys tuntuu kyllä noin pienelle ajatuksena ihan kamalalta, vaikka itse en olekaan rokotuksia koskaan pelännyt (tai edes pahemmin tuntenut). Meillä se on edessä sitten marraskuun alussa, joten onneksi tässä on vielä hetki aikaa henkisesti valmistautua. Pitää yrittää tsempata, että se ei ole vain äiti joka itkee ;D

    VastaaPoista
  3. Joo tuntuu kyllä, että äitiä tais sattua enemmän kuin lasta. Itku loppui tosi lyhyeen, siis poikaselta, mutta mulle nousee tippa linssiin vieläkin... :)

    VastaaPoista
  4. Meilläkin oli just rokote ja niin vaan äiskällä tuli täälläkin itku kun pienokainen huus varmaan puoli tuntia. Jännä muuten, että meidän 3 kk neuvolassa ei kokeiltu esineen tavoittelua, vaan esineen liikkeen seuraamista silmillä.

    Näin ne meidän ihanaiset vaan kasvaa.

    Ai niin, maissivellistä mun neuvolatäti sanoi ettei suosittele jos haluun imettää. Se on kuulemma niin täyttävää, että laps alkaa helposti hylkiä rintaa. Suositteli sosetta ja lusikkaa ennemmin.

    VastaaPoista