11.12.2012

Kotiinpaluukasi

Poden säännöllisesti huonoa omaatuntoa siitä, että en koskaan ole saanut aikaiseksi vastattua esim. Sadun aikanaan heittämään Vuoden mutsi -haasteeseen (vaikka olen melkein varma, että jossain Bloggerin uumenissa on kyllä aihetta koskeva postausluonnos) enkä kovin moneen muuhunkaan haasteeseen, vaikka aina niistä kovin ilahdun. Lomaillessa Hupsilaa muistettiin useampaankin otteeseen, joten tässä tulee asioita allekirjoittaneesta ilman sen kummempaa etukäteissuunnittelua. (Vähän jännittää itseänikin, että mihin tämä tajunnanvirtatekniikka johtaa.)

1) Eräs nuoruuden idoleistani oli Paavo Kerosuo, joka esiintyi silloin Svenskanin Hypessä. Kävin katsomassa musikaalin varmaan kolme kertaa, mikä on kuitenkin melkoinen määrä, kun ottaa huomioon, että asuin 380 kilometrin päässä. Osaan edelleen ulkoa lähes kaikki musikaalin kappaleet - ja niin muuten osaa Paavokin, mikä paljastui, kun hän soitti minulle eräänä perjantai-iltana muutama vuosi sitten. Kerosuo esiintyi tuolloin eräässä näytelmässä, joka perustui sukulaiseni kirjoihin, ja jossain ensi-iltajuhlan huumassa he olivat päättäneet yllättää minut. No yllätyin kyllä, enkä todellakaan ihan heti tajunnut, että kuka Paavo se siellä soittelee.

2) Kirjoittavia ihmisiä meillä on suvussa muutenkin, ja henkilökohtaisesti olen salaa vähän ylpeä siitä, että ensimmäinen suomeksi kirjoittanut naiskirjailija, Theodolinda Hahnsson, on esiäitini suoraan ylenevässä polvessa. (En nyt vaan millään jaksa laskea, montako iso-liitettä äiti-sanan eteen kuuluisi laittaa.)

3) Kuten yllä linkatusta Wikipedian artikkelista, sukuuni kuuluu isoisojne-tädin roolissa myös Hilja Haahti, minkä vuoksi meillä on aina laulettu Maa on niin kaunis -virttä melkein juhlissa kuin juhlissa. (Haahti on tehnyt ko. virren suomenkieliset sanat.) Erinäisistä aiempien sukupolvien pappisihmisistä huolimatta - vai lieneekö heidän vuokseen - sukuni on varsin pakanapitoinen. Silti Maa on niin kaunis kuuluu kuvioon, ja aina myös kuuluu todeta, että oikeastihan se ei ole mikään jouluvirsi niin kuin Suomessa jostain syystä usein ajatellaan.

4) Kun nyt näihin sukujuttuihin pääsin, niin paljastettakoon, että eräs isoisoäitini on kirjoittanut useampiakin kirjoja suvustamme. Kohtuullisen huvittava yksityiskohta on, että lukiessani yhtä noista opuksista paljastui, että miehen (siis minun mieheni) esi-isä on aikanaan tehnyt tekohampaat minun isoisojne-isälleni.

5) Kaikesta kirjallisesta taustasta huolimatta minusta ei tule koskaan kirjailijaa. (No ei kyllä tule pappiakaan eikä varatuomaria, vaikka niitäkin tuntuu esi-isissä riittävän.) En edes nauti kirjoittamisesta mitenkään erityisesti. Se on ihan kivaa ja osaan kai kirjoittaa ihan siedettävästi, mutta esimerkiksi bloggaamisessa minua kiehtoo enemmän vuoropuhelu muiden kanssa. Tämä on oikeastaan tosi harmi, sillä kirjoittaminen on minulle helppoa ja tuotan yleensä kohtuullisen valmista tekstiä. Olisi ihanaa, jos se olisi myös intohimo, koska silloin minun ei tarvitsisi miettiä, mitä haluan tehdä isona.

6) Töistä tuli mieleeni, että todella kaipaan säännöllistä palkkatuloa. Vielä kun oppisin maksamaan laskut ajoissa - menetän varmaan järkyttävän summan rahaa vuosittain vain siksi, että en saa aikaiseksi istua laskuläjän kanssa koneelle ja maksettua niitä pirulaisia pois. Se on ärsyttävää eikä minulla ole mitään puolustusta, olen vain laiska ja saamaton. Siksi maksan hävettävän ison osan laskuista myöhässä, ja olen muutaman kerran saanut kirjeen perintätoimistostakin, kun olen vaan jotenkin sählännyt ja hävittänyt laskuja ja haahunnut. Jokaisen näistä ehkä viidestä laskusta olen kyllä sitten maksanut heti kuoren avattuani, mutta miksi ihminen ei ikinä opi, häh?

7) Olin hyvin hämmentynyt, kun eräs ystäväni kertoi ihan huolettomasti, että hän ei tarkista tilinsä saldoa juuri koskaan, sillä kyllähän ne sitten kassalla ilmoittavat, jos korttimaksu ei mene läpi. Minä pelkään välillä, että kassalta sanotaan, että sulla ei kuule naikkonen ole katetta tilillä, vaikka tietäisin tasan tarkkaan, että se ei ole mahdollista. Mietin vaan jonossa hermostuneena, että entä jos sieltä onkin mennyt joku valtava suoraveloitus, josta en ole tietoinen. En tiedä miksi, mutta kammoan ajatustakin sellaisesta tilanteesta. Häpeäisin varmaan silmät päästäni. (Ja luultavasti näin tapahtuu ihan pian, kun menen manaamaan tätä blogissani.)

8) Lopuksi tunnustan, että erään elämäni kauneimmista kohteliaisuuksista (tai siis omalla arvoasteikollani kärkeen sijoittuvan) on lausunut appiukkoni, joka sanoi häissämme pitämässään puheessa, että olen paitsi (tietenkin) viehättävä, älykäs ja huumorintajuinen, myös erittäin hyvä äiti. Se lämmittää minua jostain syystä erityisen paljon - ehkä siksi, että 87-vuotiaan kauppaneuvoksen ei heti arvaisi kiinnittävän moiseen asiaan edes huomiota. Kyseinen kohteliaisuus lievittää myös sitä pientä harmitusta, että mies ei pitänyt minulle häissä mitään liikuttavaa Daniel-tyyppistä puhetta. Hän on kyllä luvannut korjata asian 40-vuotisjuhlissani, joten sitä odotellessa.

Jahans, tuli sitten näköjään sellaiset kahdeksan kohtaa. Ytimekkyys ei näissä blogikuvioissa toden totta ole ihan päällimmäisiä hyveitäni... Anyways, tunnustuksen luonteeseenhan kuuluu, että se pitää jakaa eteenpäin ja periaatteessa en tykkää siitä, että näin ei tehdä, mutta aika moni seuraamista blogeista on sen jo saanut ja toisaalta en millään jaksa ryhtyä tarkistelemaan, kellä sitä ei ehkä ole. Ottakaa siis, jos tunnette omaksenne!

16 kommenttia:

  1. Hei mä en kestä, me ollaan kohtalotovereita! Sekä tossa laskujen maksujen hölmöilyssä että kassajonon kate-pelossa. Tiedän ihan tismalleen aina paljonko tilillä on rahaa, mutta silti, SILTI, pelkään aina ennen maksamista että onhan siellä nyt sitten... Huoh. Ja kuinkas sitten kävikään (hih!): oon tässä kuluneen vuoden aikana avannut toisen tilin toiseen pankkiin, mutta veronpalautukseni menivät sinne vanhalle tilille. Perjantaina kaupoilla pääsi käymään niin, että isompaa ostosta maksaessani korttipääte väitti hylättyä ja mä olin aivan järjettömän nolona! Vasta putiikista lähdettyäni tajusin että hitto, rahathan on toisella tilillä ja toisen pankkikortin takana. Kyllä hävetti, vaikka tiedän ettei ois syytä.

    Laskujen maksusta meillä huolehtii pääosin mies, onneksi. Mä oon niin hajamielinen että laitan ne aina minne sattuu, unohtelen eräpäiviä ja makselen myös niitä karhuja sitten unohtuneista. Jos vaikka vielä oppis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, mua jotenkin vähän helpottaa kuulla, että muutkin on yhtä vastuuttomia. :) Mulle kävi kerran varmaan kymmenen vuotta sitten niin, että kortti ei mennyt kaupan kassalla läpi, vaikka siellä oli katetta (ja silloin sattui vielä olemaan harvinaisen runsaasti, koska olin saanut just veronpalautukset ja liksan). Vieläkin hävettää, vaikka juoksin saman tien automaatille, tarkistin saldon ja nostin tarvittavan summan ja kassantätikin totesi, että heillä on ollut laitteissa vikaa koko päivän.

      Oon itse miettinyt, että mitä ajattelin itse silloin joskus, kun olin baarissa töissä ja jonkun asiakkaan kortti ei mennyt läpi. Vastaus: en oikeastaan mitään, kysyin vaan että kokeillaanko Visalla. Enkä todellakaan muista yhdenkään naamaa, että osaisin kadulla mulkoilla, että tolla ei ollutkaan katetta tilillä!

      Poista
  2. Tapahtuipa erään kerran Stockalla, että kortilla maksaessani siihen maksupäätteen näyttöön tuli ilmoitus "kortti poistettava asiakkaalta" tjsp. En siis muista sitä sanamuotoa, mutta sisältö oli se, että "nyt tolta naikkoselta tuo kortti visumpaan talteen ja takavarikkoon vähän äkkiä". Lehahdin ihan punaiseksi. Totesin kyllä sille myyjällekin, että nyt tuli tosi rikollinen olo ja että kyllä tää ihan mun oma pankkikortti on. Se lohdutti, että vika on vissiin niiden laitteissa ja siitä vartin päästä sitten kuulutettiinkin, että koko putiikissa ei pystynyt käyttämään korttimaksua. Mut tosiaan, on se noloa, jos sen kortin kanssa joutuu kassalla säheltämään jotain ylimääräistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, aika kuumottava tilanne! :O Onneks selvisi heti, että vika oli järjestelmässä.

      Poista
  3. Hei, hauska toi Hype-juttu. Mun rakas ystävä O, Lipsin kummi, joka on vähän mua nuorempi ja syntyperäinen stadilainen, oli aivan täysin hullaantunut Hypeen ja kävi katsomassa sen lukemattomia kertoja. Ne kävi stalkkaamassa olikohan se nyt just Paavo Kerosuon pihaa, asui Suokissa ainakin silloin? Tyttöjen ruotsinnumerot nousi kun pitihän sitä nyt tietysti toista kotimaista osata, että ymmärtää laulunsanat ja osaa jutella niiden ihanien näyttelijöiden kanssa.

    Ja se, miten Hype liittyy meikäläiseen on, että mä siis esiinnyin 14-vuotiaana porvoolaisena teatterihulluna Hypeä edeltävässä kaksikielisessä musikaalissa, jota oli kirjoittamassa ohjaamassa osin samat tyypit ja juonessakin oli samantyyppisiä kuvioita (musikaalijuonet, heh...) eli olin tavallaan mukaan erlänlaisessa esi-Hypessä :D. Se oli mun siihenastisen elämäni siistein kokemus, kierrettiin Turut, Helsingit ja Tukholmat, voi että. Ja itkettiin kamalasti kun musikaali (jonka viimeinen lause oli "tää ei lopu koskaan") sitten kuitenkin jossain vaiheessa loppui. Nuoruus ja musikaaleihin hullaantuminen on kyllä ilmeisen yleinen yhtälö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, ihana nuoruudenkokemus! Mä en tiennytkään tästä sun musikaalitaustasta. :D

      Hype oli tosi kova juttu, mieti nyt että jostain Kuopiosta rahdattiin teinityttöjä bussilasteittain kattomaan ruotsinkielistä musikaalia. Ihan hullua. Siinäköhän se siemen tälle mun nykyiselle kakskieliselle arjelle sitten kylvettiin... :) Oispa hauska kuulla niitä biisejä joskus, että oliko ne niin koskettavia kuin sillon tuntui.

      Nyt soi päässä että var e du nu, var du en dröm, om du letar kan du hitta mej, jag stannar här och väntar på dej. Oooh, oi niitä aikoja. Huokaus. Tai siis suck.

      Poista
  4. Haa, mulla oli kans laskut _aina_ myöhässä. Pari vuotta sitten tilasin kaikilta laskuttajilta verkkolaskut verkkopankkiini (siis suomalaisilta laskuttajilta Suomen verkkopankkiin; Islannissa kaikki laskut tulee omaan verkkopankkiin automaattisesti). Laskun saapuessa saan meiliin muistutuksen saapuneesta laskusta; sitten pitäisi klikata pari kertaa ja laittaa maksu eräpäivänä menemään tililtä. Ainahan en jaksa niitä meilejä lukea loppuun asti, mutta nykyään tulee kuitenkin vähemmän muikkareita kuin aikaisemmin.

    Mäkään en saanut Daniel-henkistä puhetta. I feel you.... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin tulee osa laskuista e-versioina, mut en koskaan muista hyväksyä niitä siellä nettipankissa. Sikäli kun edes muistan/jaksan mennä koko pankkiin... Paitsi tietysti tsekkaamaan kuumeisesti sitä tilin saldoa kännykällä kassajonossa! :D

      Olikohan se muuten kirjoittanut puheensa itse? Mä ajattelin, että voisin ehkä ryhtyä silleen pikkuhiljaa hivuttamaan keskusteluun vinkkejä siitä, mitä siinä mun 40-vuotispuheessa vois mainita. Että jos se sit näiden reilun kuuden vuoden aikana omaksuis ne asiat ja kuvittelisi vielä keksineensä ne itse. ;)

      Poista
    2. Niin siis että oliko Daniel kirjoittanut itse.. Toinen "se" viittaa sit tohon mun omaan unelmieni rinssiin.

      Poista
  5. Onpas pitkä aika siitä, kun viimeks oon miettiny Hype-musikaalia... Tykkäsin kovasti ja mulla on varmaan edelleen jossain se soundtrack C-kasetilla. Sen verran piti kuitenkin ruveta nostalgisoimaan, että YouTubesta kävin etsiskelemässä musiikkia ja löytyihän sitä, myös tuo mainitsemasi "Var är du nu?". Kiitos tästä muistin virkistyksestä! :)

    -Maaria-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, munkin täytyy mennä Youtubeen fiilistelemään! Iik <3

      Poista
  6. Ooh mitä tunnustuksia. Herkullisia suorastaan. Allekirjoitan kassapaniikin. Eilen viimeksi mietin sun postausta Kitymarketin kassalla ja ajattelin, että olin maksanut pankissa laskujakin päivällä, mutta jos joku musta aukko onkin nielaissut rahat. Laskuihin myös sama suhde. Mikä on omiaan aiheuttamaan keskustelua kotona, kun toinen maksaa suunnilleen aavistuksen perusteella kaiken vuoden etukäteen.

    Olen melkein kade tuosta kulttuurispainotteisesta taustasta. Ihanaa myös tietää sukuaan tarkkaan. Meillä on nimittäin äidin puolelta jurottava suomalainen torpparimeininki, joten sieltä ei edes tiedetä mitään. Onneksi sain naitua itseni sukuun, jonka nimen perusteella sain ikäänkuin sukulaiseksi edesmenneen aikansa rohkean feministihenkisen runoilijan. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, kun nimi olikin taiteilijaversio.

    Aikas kollektiivinen Hype-kokemus. Mä voisin fiilistellä korkeintaa Top Gunia, jonka kävin katsomassa armeijan leffateatterissa 11 kertaa. Bonuksena paljon varusmiehiä, mikä oli lukioaikaan aika jees. Ai eikö se ookkaan vastaavaa kylttyyriä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Top gun on vähintään yhtä laadukasta kulttuuria kuin Hype. Mä en oo koskaan juurikaan lämmennyt Tompalle, mut on silläkin ollut hetkensä.

      Mun äiti on kans maalta, ja se on kyllä hyvä asia. Isän suku on läheisempi, isompi, äänekkäämpi mutta myös tasapainottomampi - mun äiti on ollut hyvin tasapainottava tekijä sekä mun isän että koko meidän perheen kannalta. Jotenkin on aika huimaa, että ne on tosiaan asuneet tyyliin vuosisatoja ihan samalla paikalla. Jopa se kylä ja nykyisin tie on samannimisiä kuin mun äidin perhe.

      No niistäkin on siis kyllä olemassa joku sukututkimus mut mun isän suvusta, johon jotenkin identifioidun enemmän, on useampiakin kirjoja, joissa on käytetty myös vanhaa kirjeenvaihtoa, päiväkirjoja jne. ja vaikka ne nyt ei mitään maailmankirjallisuuden huippua ookaan, niin tietysti mä olen ihan henkilökohtaisista syistä lukenut ne suurella mielenkiinnolla. Ja siis tosi koomista on, että meillä on miehen kans noiden tekohampaiden lisäksi muitakin yhtymäkohtia muutaman sukupolven takaa, vaikka paperilla ollaan kaukana toisistamme kielen ja synnyinpaikan takia. Suomi on todella pieni maa!

      Poista
  7. Ihana toi tekohammasjuttu :D

    Mutta laskujen myöhästymisestä piti sanoa, että mulla on myöhästynyt tasan yhden laskun maksaminen. Se oli puhelinlasku, jonka eräpäivä oli ollut joskus joulun tienoilla, ja itse olin joulunaikaan pitkään reissussa. Takaisin palatessani tiesin kyllä että varmaankin puhelinlasku odottaa postilaatikossa, mutta en jaksanut käydä katsomassa posteja. Kahteen viikkoon.

    Sainkin sitten karhukirjeen ja laskeskelin että joudun maksamaan melkoiset viivästyskorot, mutta arvaapa mitä! Puhelinoperaattorilla oli laskutusjärjestelmässä joku vähän isompi bugi just silloin ja mä en koskaan saanut sitä laskua jossa olisi olleet ne viivästyskorot ja kaikki! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut hei, sehän oli vaan ja ainoastaan oikein, että noin reipas laskunmaksaja saa vähän armoa! :)

      Mä en oikeesti käsitä, miks se on muka niin vaikeeta, ja nostelen henkistä hattua kaikille, jotka hoitaa asiansa kunnolla. Mulle käy monesti just noin, että oon jossain reissussa tai muuten vaan on hektistä, ja sit vaan huithapeloin enkä tajua, että viikot vierähtelee kamalaa kyytiä. Ihan pöljää, etenkin kun ne laskut kuitenkin joutuu lopulta maksamaan, mut myöhästelijänä vaan kärsii sit vielä viivästyskulut päälle.

      Poista
  8. Oi kerro! Krohnit? Yrjö-Koskiset? Rakastan kirjallisia juoruja!

    VastaaPoista