19.12.2012

Viime aikojen huvituksia

Minä: - Voi mun ihanaa poikaa, ootko mamman kulta?
Lapsi: - No en oo, minä oon vaan mun kaveritytön kulta ja sinä voit mennä roskikseen.

***

Lapsi turhautuu, kun isä kieltää tekemästä jotain: - Nå voj tutton (sjutton), nu e du pappa helt tiukkapipo!

***

Rokotuksen jälkeen autossa, kun itkukiukkuraivari on rauhoittunut: - Arvaa miksi minä itkin? No kun minua kiukutti, koska lapsia kiukuttaa jos niihin tehdään pieni reikä. Semmosta se vaan on!

***

Kaupassa, kun mies ja pikkuveli lähtivät hakemaan maitoa lapsen huomaamatta: - MAMMA MAMMA, MIKSI SINÄ OOT TAPPANUT PAPAN JA PIKKUVELJEN?! (Selitin vastaukseksi yhtä kovaäänisesti, että voi muru, "tappa" on suomeksi kadottaa.)

***

Menin aamulla keittiöön, ja ihan vähän huomautin jostain, en edes muista mistä. Mies naureskeli pojille, että jaa-a, mamma on taas jäkätystuulella. Poika siitä tuohtuneena komensi: - Pappa, et saa sanoa noin. Nyt HETI nuukkaan siitä!

Mun rakas. Vaikka se onkin säännöllisin väliajoin lähettämässä mua roskikseen. Mistähän lie oppinut tuon nurkkaan komentamisen...

Loppubonus: Oltiin kampaajalla, ja siellä on töissä eräs vaalea, kalju, väkeväniskainen mies. Pikkuveli tuijotti ulkona seisova miestä ikkunan läpi ja totesi hyvin hämmästyneenä, että MUUMI!

No ilmiselvä muumihan se. Rööki suussa tosin, niin en heti itse huomannut.

16 kommenttia:

  1. Semmosia ne muumit on välillä.
    Kielsin 1v8kk ikäistä tänään lyömästä mua päähän, niin se vastasi muu muu. Totesin että ei tuokaan sovi, ja olin jatkamassa niin johan seuraavaksi kuului hiijaaa! Aika näppärästi lapselta jolla ei monia sanoja ole..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Joo totta, nää on yllättävän taitavia käyttämään osuvasti niitä harvojakin sanoja, jotka repertuaariin kuuluu. Oon tainnut joskus tän jutun täälläkin kertoa, mut en ikinä unohda, miten esikoinen aikanaan istui pöydän alla just vuoden ja 8 kk:n (tjsp) ikäisenä, ja mutusti jostain löytämäänsä lakua. Kun kysyin, että mikä sulla on suussa, niin tyyppi katsoo vähän alta kulmain ja vastaa ihan muina taaperoina, että hammas. :)

      Poista
  2. Ihania poikia sulla!
    Odotan jo kovasti, että tuo minunkin alkaisi puhua ja laukoa kuolemattomia viisauksia, kahdella kielellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne kyllä ihania, pakko olla samaa mieltä. Jostain (Lupiinista?) bongasin, että säkin oot Savosta (jos ymmärsin oikein) - se on kuule hieno yhdistelmä ihan minkä kielen kans vaan. Vaikka itse en juurikaan sitä murretta puhu (paitsi jos oon vähän aikaa Kuopiossa :), mut jotenkin tolle isommalle on niiltä vierailuilta tarttunut joitakin kaksoiskonsonantteja. En oo aikaisemmin tavannut kovinkaan montaa suomenruotsalaista, jotka sanois että "mittään" ja "mukkaan" ja "kottiin"! :D

      Poista
    2. Oi, savolais-suomenruotsalaisia lapsia! Mahtavuutta!
      Joo, Savostahan minä, Kuopion liepeiltä. :)
      Minä taas puhun aika pahasti savvoo, ihmiset siitä yleensä kommentoivat aika pikaisenkin tuttavuuden jälkeen. En ole oppinut stadin slangia, vaikka olen täällä asunut about 13 vuotta.

      Poista
    3. Mun isä ei oo Savosta, joten savo ei oo ollu ikinä niin vahva. Mut toki savolaisseurassa alakaa sanat kiäntyä. Muutenkin kyllä omaksun turhankin helposti ihan kaikki murteet, ne vaan tarttuu. Puhun nykyään varmaan eniten sellaista omituista sekamurretta, jossa on niin itää kuin tamperetta ja ouluakin ja vähän suomenruotsia seassa. Joskus on muuten tarttunut jopa puhekumppanin ärrävika, ja se vasta olikin noloa... :)

      Poista
  3. Ihan parasta! Pitäis nauhottaa kaikki päivät ja tehdä "Ipanoiden parhaat" CD. Uppois kuin häkä - ainakin omiin mummoihin.

    Meillä neiti totesi yksi päivä "Äiti nyt minä saan hermoromahduksen", johon minä tyynnyttelin, että ei tarvi matkia äidin huonoja tapoja. Neiti jatkoi tyynesti "Äiti et sinä tätä nyt saa vaan MINÄ!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siks ajattelin tännekin näitä laittaa, että ovat edes jossain muistissa. Omasta päästähän jutut katoaa pelottavaa vauhtia.

      Mua naurattaa jotenkin ihan kamalasti toi, että älä sä nyt puutu _mun_ hermoromahdukseen. :D Upea asenne!

      Poista
  4. Nää jaksaa joka kerran olla yhtä hyviä!! :) Meidän 2,5 -vuotias ei ihan hirveästi vielä lauo kuolemattomia ajatelmia, mutta just pari päivää sitten kun päiväunille menon kanssa kikkaillessaan uhkasin, että "jos nyt ei pysy pää tyynyssä, niin sammutan nukkumavalon", vastasi lapsi: "älä äiti kiusaa". Ööh, onnistui kyllä hyvin vetämään oikeasta narusta: näin syyllistetään äiti.

    On se myös kyselyiässään kerran vastannut omaan kysymykseensä: "en tiedä, katotaan internetistä". Ja oon ehkä kaksi kertaa joutunut tarkistamaan jonkun sääilmiöjutun netistä... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä on kans aina hauska lukea/kuulla noita lasten juttuja. Syyllistämisen ne oppii aivan käsittämättömän aikaisin... Ja siis kamalaa, miten sitä kuulee omat juttunsa lasten suusta. Joskus vajaa vuosi sitten muistan pyytäneeni silloin just n. 2,5-vuotiasta Iggeä kurkkaamaan, mitä pikkuveli tekee lastenhuoneessa. Tyyppi totteli, ja sit kuulin kuinka se komensi, että "voi tampelin tampeli, nyt tämä (siis joku tavara) lähti jäähylle". Ooops. :)

      Poista
    2. Niinpä. Eräänkin kerran kun illalla mentiin vailla minkäänlaista kiirettä lähipuistoon leikkimään koko perheen voimin, juoksi esikoinen kauheata vauhtia ja hoki "kiire, kiire - täytyy mennä reippaasti". Oops, onko meidän arki tosiaan jatkuvaa kiirettä ja hoputtamista?! Oon yrittänyt kyllä ton jälkeen vähän vähentää sitä kiireen mainostamista. Mut kun _aina_ meillä on kiire muskariin, perhekerhoon ja mihin milloinkin...

      Poista
  5. Hahhaaa!
    Keskusteltiin tossa taannoin, että missäs teidän lapset asuu. Lipsi vastasi "ne asuu pimppilääkärissä, hahhahahhaa!". Selitys on se, et teidän koti on samassa kaupunginosassa kuin lastenlääkäriasema jossa Lipsi kävi taannoin saamassa antibiootit virtsatulehdukseen. Tän tulehduksen ollessa päällä, Lipsi heräs kerran bussissa vaunuista ja huusi nupit kaakossa EN HALUA PIMPPIVOIDETTA!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehhee :) Mut kyllähän Kamppi ja pimppi on sanoina muutenkin lähellä toisiaan! Minkä ansiosta meillä on nää Kampin pippurit ja muut jotka vaan aina jaksaa naurattaa tällaista sananmuunnosihmistä.

      Poista