20.11.2008

Ja ei yök

Kaks päivää yökötti niin kamalasti, ja nyt ei sit juuri lainkaan. Ihan pari onnetonta kertaa on häivähtänyt jossain kurkunpäässä pieni äklötys, mutta ei mitään sellaista kuin eilen tai toissapäivänä.

Ja mikä on allekirjoittaneen reaktio? No alkaa tietysti huolestuttaa. Että voiko se oksetus ihan tosta noin vaan kadota. Vai onko ihan normaalia, että olo vaihtelee päivästä toiseen?

Eli ensin mietin, että kamalaa kun oksettaa, ja sitten taas, että kamalaa kun ei okseta. Enpä olisi kuukausi sitten uskonut, että uhraan näin paljon aikaa ihan vaan oman oksetuksen pohdintaan.

Töissä tulee jatkuvasti omituisia tilanteita. Olen juuri saamassa ylennyksen (hyvä minä), ja tunnen itseni vähän petturiksi, kun en kerro, että olen mahdollisesti jäämässä hieman normaalia pidemmälle lomalle ensi kesänä. Toki tämä on tärkeämpää kuin duuni, mutta silti.

Huomenna vielä töitä, sitten tyttöjen kanssa shoppausreissulle viikonlopuksi. Valehtelin, että mulla on sellainen lääkekuuri, etten voi juoda viinaa. Tais mennä läpi jopa, paitsi tietysti sille yhdelle reissuseuralaisista, joka tietää totuuden. Ja sitten on pari päivää töitä ja sitten keskiviikkona on se hui jännä, eka neuvola! Meen nyt sitten kuitenkin sinne julkiselle, vaikka arvoin kyllä pitkään yksityistä. Kai sen voi vaihtaa, jos alkaa kovin ahdistaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti