10.11.2008

Kuinka pitää salaisuus?

Sain tänään neuvolatädin kiinni, vaikkakin se oli lastenneuvolan, ei äitiysneuvolan puolelta. Kuka olis arvannut, että neuvoloita on useampaa lajia? Äitiysneuvolatäti on saikulla vielä tämän viikon, mutta sain varata ajan sille. Tajusin vasta jälkeenpäin, että taidan olla juuri sen päivän reissussa, täytyy siis siirtää sitä. Enkä tiedä, maltanko odottaa sinne marraskuun viimeiselle viikolle.

Oli tosi omituista puhua sen tädin kanssa, se puhui mulle ihan niin kuin lapsen odotus olisi ihan normaalia ja jokapäiväistä. Sille se toki sitä varmaan onkin. Hullu juttu tämä, tunnen itseni jatkuvasti aivan teiniksi, kun olen niin pihalla kaikesta. Siksi tuntuu hämmentävältä, kun joku puhuu asiasta ihan kuin jollekin... no, aikuiselle.

Ja olisi ihanaa puhua tästä vapaasti! Älytön systeemi tämä, että täytyy odotella kuukausitolkulla, ennen kuin uskaltaa paljastaa salaisuuden. En käsitä, kuinka onnistun pitämään sen salassa. (Ja epäilen, etten onnistukaan...) Jokainen päivä ilman paljastuksia tuntuu isolta voitolta.

Hankalin tilanne on tiedossa parin viikon päästä, kun pitäisi mennä tyttöjen kanssa viikonloppureissulle. Olen pohtinut a) äkillistä sairastumista, b) antibioottikuuria, jolla on antabusvaikutus sekä c) että ostan etkoja ja baaria varten siideriä ja/tai viiniä, ja kaadan juomat vessareissuilla pönttöön. Viimeinen suunnitelma on kyllä kamalaa alkoholin tuhlausta, en tiedä, kestänkö.

Yksi mahdollisuus olisi kai olla rehellinen, mutta en tiedä, uskallanko vielä. Silloin on menossa 9. viikko.

Salaisuuden pitäminen on hankalaa, ja olis niin kiva puhua tästä muillekin kuin miehelle! Haluaisin esimerkiksi kovasti jutella oman äitini kanssa siitä, millaista sillä oli. Mutta mitä läheisemmäksi ajatus taimesta on tullut, sitä enemmän pelottaa, että jotain kamalaa tapahtuu. Sitä paitsi keskustelupalstat pitäisi kieltää lailla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti