Eka "virallinen" ultra on takana. Papana oli tuplannut kokonsa kahdessa viikossa (!) ja pää-peppu-mitta oli komeasti vajaat viisi senttiä. Jalkoja ja käsiä näkyi kaksi, sydän sykki ja kuulemma aivojen rakennekin näytti siltä kuin näillä viikoilla kuuluisikin. Se suuresti hermoilemani niskapoimu oli 0,7 mm eli siitäkin tuli puhtaat pisteet.
Heräsin aamulla 5.40 panikoimaan ultraa, joka oli kahdeksalta. Mietin, että miten selviän seuraavista 20 vuodesta, kun jatkuvasti pitää huolehtia, että onhan sillä jälkeläisellä kaikki hyvin. Kätilö lohdutteli, että huoli kuuluu asiaan ja sen kanssa oppii elämään.
Papana-reppana taitaa periä äitinsä unenlahjat, se oli onnellisesti unten mailla vielä, kunnes ilkeä täti tökki vatsaa. Silloin pienet jalat alkoivat heilua aivan vimmatusti.
On aikas onnellinen olo. Tänään suunnataan joulun viettoon, ja kerrotaan uutinen myös mun vanhemmille. Voi kun siellä tiedettäisiin, millainen jouluyllätys on tulossa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti