24.3.2009

Aijaijaijai!

En ole koskaan ollut kovin kärsivällinen, tähän maailmaankin tungin väkisin kolme viikkoa etuajassa. Etenkään en ole kärsivällinen, jos olo on epämukava - on liian kuuma tai kylmä, nälkä, sattuu tms.

En ole myöskään koskaan ollut kovin hyvä aloittamaan asioita ajoissa, vaan olen ennemminkin kannattanut viime tipassa -metodia.

Joten minkähän hemmetin takia ihmeellinen kroppani on siis päättänyt valmistautua synnytykseen reilut kolme kuukautta etukäteen niin, että en kykene kunnolla kävelemään ja asennon vaihtaminen sängyssä nostaa kyyneleet silmiin?!? Ja arvatkaa, kuinka paljon se kiristää päätä, kun sanotaan, että kärsivällisesti vaan, se helpottaa heti heinäkuussa?!?!?

Kyllä, on käsittämätöntä, että oma kroppa, tämä sama joka mulla on ollut aina, osaa tämän kaiken. Kyllä, on ihmeellistä, miten luonto on suunnitellut koko homman. Mutta pikkuisen tuotekehitystä ei silti olisi haitaksi.

Minä kun kuvittelin, että raskaus olisi raskasta vasta ihan loppuvaiheessa. Mutta jos tämä jatkuu, niin mies saa tosiaan hankkia mun kuskaamiseen ne kottikärryt, joista vähän aikaa sitten vitsailtiin. Onneksi sentään viime viikon vääntömaratonista on siirrytty takas normaaliin päiväjärjestykseen ja meitä naurattaa taas.

2 kommenttia:

  1. Eikö oo ihmeellistä, ja mun mielestä vielä se että me tunnutaan menevän paitsi viikoissa myös vaivoissa samoissa.


    Soittelin juuri neuvolaan näistä kivuista ja sanoi että normaalia jos ei supista.

    Mä en oo mikään maailman kärsivällisin ihminen, tää viitisen kuukautta raskautta riittäis jo hyvin mulle. Harmi vaan vauva ei ole vielä lähellekään valmis.. :)

    VastaaPoista
  2. No niin mäkin soitin neuvolaan! :) Ja täti vaan sanoi, että niin se kroppa valmistautuu.

    Sama vika, en usko, että mäkään suoranaisesti tulen kaipaamaan tätä raskaana olemista! Menis vaan äkkiä aika sinne heinäkuulle...

    Vaivoista vielä, ajattelin sua juurikin tänään, kun kumartelin ja alkoi närästää. Eiks oo ihanaa tulla muistetuksi närästyksestä! :D

    VastaaPoista