..taas kerran. En tajua, miten päin tuo lapsi oikein tuolla on. Tänään heräsi epäilys, että mitä jos tuo kova pyöreä onkin sen peffa. No, neuvolan "täti" saa huomenna sanoa sanansa, ja toivottavasti pääsisin johonkin kontrolliin, ettei tarvitse miettiä sitä asentoa. Jo siksikin, että JOS ne lapsivedet sattuis menemään, niin ei tarvitsisi olla niin hysteerinen sen suhteen, että nyt makuulle ja ambulanssilla sairaalaan. Kun siis välillä (pyydän anteeksi*) pöksyt kostuu tuolla kaupungilla, niin ei tarvitsisi miettiä, että apua, nytkö mä sit joudun tuolle Stockan tätille sanomaan, että sorry, tilaatko kyydin. Vaan voisi rauhassa tsekkailla, että oliko se ehkä vaan jotain normaalia muuten-vaan-vuotoa. Koska kuulemma se vesikään ei mene aina mitenkään kertahulauksella (kertoo meille luotettavista luotettavin lähde eli Google ja keskustelupalstat... kröhöm).
No joo, oli miten oli. Aika ahdistava olo on ollut tässä useampana iltana. Selkään sattuu ja vatsaa kipristää ja se on jatkuvasti sekaisin. Sormia ja jalkoja turvottaa. Tuolla jossain uumenissa vihloo. Aamut ja päivät menee vallan mainiosti, mutta iltaisin saattaa tulla turhautuminen.
Ei, kyllä se bebbe nyt just taisi kuitenkin potkaista mua tonne alas. Ja se ei kai ole mahdollista, jos pää olisi alaspäin. Vai?
Joka ilta toivon, että aamulla herään yhtenä kappaleena. Ja joka aamu olen kuitenkin salaa vähän pettynyt, kun mitään ei sitten ole tapahtunutkaan. Ota tästä mun päästä nyt sit selvä!
*) Siis sitä, että kerron tämänkin viehättävän yksityiskohdan, en itse asiaa.
No voi damn, en ole kateuksissani lainkaan tullut ajatelleeksi että niin - eihän se "kyttäämisen tarve" mihinkään poistu vaan itse asiassa on varmasti vielä enemmän tarvetta "kytätä" että on onks tää ny jotain vai eikstää ny oo... Voi rähmä :( Ei kiva.
VastaaPoistaNo mutta - kateellinen olen silti. Sillä veikkaan että ei, ei ole kääntynyt ja pysyy mukana ihan hyvin sinne määräpäivään asti - sehän nyt kuitenkin on jo ihan kohta. Ja niin, mulla ainkain tuntuu tosi hurjasti kaikkea liikettä alaspäin...
Ah - että on ällöttävä tuo vuoto homma (ja tyhmä kans: miksi se ei sit voi tapahtua just niin kuin elokuvissa: litrakaupalla vettä ja sit mennään ja hengitetään ja... semmonen selkä merkki että lähde: NYT! ) siis se ei se että jaoit tämän yksityiskohdan lukijoillesi, vaan se että se on niiiiiiiiin totta. Mulla oo ikinä kulunut tämmöstä määrää pikkuhousunsuojia kuin mitä raskauden aikana :o Ja tästäkään ei tietenkään kukaan kertonut etukäteen :(
"Joka ilta toivon, että aamulla herään yhtenä kappaleena. Ja joka aamu olen kuitenkin salaa vähän pettynyt, kun mitään ei sitten ole tapahtunutkaan."
VastaaPoistaTuo tuntuu niin tutulta ajatukselta!(Niinkuin monet muutkin ajatuksesi ;) )
Mutta pian ne on ne vauvat meillä sylissä, ajatteli sitten itse mitä tahansa :D
Jotenkin uskomatonta, miten aika tuntuu yhtä aikaa pitkältä ja lyhyeltä. Hirmuinen halu olis saada se nyytti syliin, ja samalla kuitenkin tuntuu, että mitä, nytkö jo!
VastaaPoistaOnneks lopputulos ei tosiaan oo omista ajatuksista kiinni, sen verran sekavaa meno on ainakin tuolla allekirjoittaneen yläkerrassa! Ei ole enää kellään meistä pitkä aika odotuksen päättymiseen, tulipa vauva sitten ulos itsestään tai ei. Elämme jännittäviä aikoja :)
"Joka ilta toivon, että aamulla herään yhtenä kappaleena. Ja joka aamu olen kuitenkin salaa vähän pettynyt, kun mitään ei sitten ole tapahtunutkaan."
VastaaPoistaTuo on niin totta täälläkin. Joka ilta nukkumaanmennessä mies ei meinaa saada unta kun niin jännittää, ja joka aamu sitten pettymys...itse on nyt jo "odottanut" kohta 3 viikkoa joten tähän alkaa tottua...