17.12.2009

Dilemmoja

1) Jos lapsi nukahtaa kesken kakkaamisen (!), pitääkö lapsi herättää vai annetaanko nukkua, ja pestään vasta, kun lapsi herää? Taustatietona todettakoon, että äitiä väsyttää aivan jumalattomasti, koska kyseinen lapsi harjoitteli puoli yötä ryömimistä ja ähki itsensä unissaankin jatkuvasti vatsalleen, mikä taas aiheutti itkua ja hammast ikenienkiristystä. Lisäksi lapsi ei haise, joten on mahdollista, että uni ehti tulla ennen kakkaa.

2) Pitääkö toivoa, että lapsi oppisi mahdollisimman nopeasti ryömimään, jotta se ei saisi turhautumisraivareita lattialla leikkiessään vai pitääkö mieluummin toivoa, että lapsi pysyisi vielä jonkin aikaa paikallaan, koska sitten kun se liikkuu, sitä ei voi jättää yksin mihinkään?

3) Miksi ihminen ei voi äitiyslomallaan olla miettimättä työasioita ja ärsyyntymättä niistä, vaikka hänellä ei ole mitään aikomusta palata töihin vielä ainakaan vuoteen, eikä edelliseen työpaikkaan ehkä enää koskaan?

4) Mitä tehdä, kun iäkkäiden appivanhempien konservatiivisuus alkaa tuskastuttaa vuosi vuodelta enemmän ja ihminen alkaa pelätä, että hankkii nenälävistyksen ja rastat ihan vaan heitä järkyttääkseen?

5) Onko oikein kurkkia etukäteen miehen eteiseen jättämää, oletettavasti joululahjoja sisältävää kassia? Pitäisikö kolmekymppisen osata hillitä itsensä? (Tämä jälkimmäinen on kyllä relevantti kysymys myös ihan sellaisenaan.)

10 kommenttia:

  1. Meidän lapsi ei ole vielä syntynyt, mutta jos näin lonkalta heitän:

    1. Hih, mä jäisin odottamaan että se herää :-)

    2. Mä toivoisin, että vauvat oppisi ensimmäisenä, siis ennen ryömimistä, ajamaan autoa, niinpä ne voisi käydä minutkin kortittomana heittämässä esim. töihin matkalla naapurin jesseä tapaamaan.

    3. Mä luulen että syynä on se, että aivot kaipaa jotain tekemistä vauva-elämän ulkopuolella, siis sitä työaiheista ajateltavaa (joka ei tosiankaan ole ehkä se fiksuin asia mitä vois pohtia, mutta työminä taitaa 30-kymppisillä jo istua niin sitkeästi sisällä, että siitä on vaikea päästä eroon). Ehkä sitä vois typerien työasioiden lisäksi miettiä vaikka valistusajan filosofiaa tai lukea elokuvan historiaa. Tai jotain :-)

    4. Kuvittele heidät alasti. Mulla tuo auttaa :-) Tai sitten karkaan aina vessaan kun tulee epämiellyttävä hetki, hehe.

    5. On se ihan oikein minusta, mitäs jättelee laukkuja ympäriinsä ;-) Eikä kolmekymppisen tarvitse hillitä itseään, mulla menee hermot noin sata kertaa päivässä, olen raskaana tai en, mutta se on vaan tapani organisoitua ja saada jotain valmiiksi. Mun kokemuksen mukaan vitutus on maailman paras sisäinen kannustin.

    Hyvää joulua sinne!!

    VastaaPoista
  2. Hih, unikakka! Meidän Muna tai nykyään enemmänkin Limppu (Muna on selkeä sikiönimi) kakkii täsmälleen samalla, tuikealla intensiteetillä ja kamelin ääntä muistuttavalla ööh ööh-ähkinällä kuin teidän Igge, en voinut nauramatta lukea postausta.

    Kiinnostuin tuosta äidinmaidonkorvikeosuuden vaihtamisesta kiinteisiin, kun Limppu on tosiaan jo nelikuukautinen. Saisiko tiedustella vähän tarkemmin, miten te aloititte ja mitä te ensimmäisenä aloitte antaa ja laskitteko jotain kokonaisenergiamääriä tms? Mietin sellaistakin, että meillä päivän eka ei-tissi-ateria sijoittuu ennen miehen duuniinlähtöä, eli silloin joku nopeasti alas menevä (velli tms) toimisi toistaiseksi varmaan paremmin kuin sose... Lisäsin sut muuten sivupalkkiini :)

    VastaaPoista
  3. Salamatkustaja (tai hänen äitinsä), mä valitsin kans tuon annetaan nukkua -vaihtoehdon. Tohon alastomuuskohtaan totean vaan, että mun appiukko on 84 vuotta, en uskalla. :)

    Lupiini, me maisteltiin ekaks pari krt pelkkää perunaa, mutta se ei kyllä uponnu. Eikä se peruna-maito-sotku mitään hyvää ollutkaan. Oikeastaan eka "ruoka" oli sitten peruna-porkkanasose ja aika pian myös maissisose. Näitä samoja ruoka-aineitahan saa vellinäkin, joten silloin ennen viiden kuukauden ikää ja puurolupaa annettiin välillä iltaisin velliä. Eikä Igge silti lakannut syömästä rintaa, vaikka joissain piireissä sillä kovasti uhkailtiin...

    Aluks mentiin varmaan pari-kolme viikkoa sillä lailla, että maisteltiin päivällä sosetta ja illalla (joskin satunnaisesti) velliä ja muuten maitoa. Sitten lisäsin päivään toisen soseaterian, iltapäivään hedelmä-/marjasoseet, ensimmäisenä mango. Jonnekin viiden kuukauden ikäiseksi Igge söi maitoaterioiden lisäksi n. puoli purkkia sosetta x 2 + rintamaitoa päälle (tai välillä allekin, vähän fiilispohjalta). Velli jäi silloin pois, mutta nyt on siis alettu syömään iltapuuroa + annetaan enemmän sosetta. Nyt päivän ruokavalio koostuu siis lounaasta (kasviksia ja lihaa, 0,5-1 prk + äm), päivällisestä (hedelmää tai marjaa samoin 0,5 - 1 prk + äm) sekä iltapuurosta (n. 0,5 dl + äm) ja sitten ihan maitoaterioista. Yhteensä imetyskertoja tulee vuorokauteen varmaan 8-10, joten maidontuotanto on pysynyt hyvin käynnissä.

    Tosta puurosta on vielä pakko sanoa, että huvittavaa kyllä, samassa paketissa lukee suomeksi, että suositellaan 5 kk:sta alkaen ja ruotsiksi, että 4 kk:sta eteenpäin - ilmeisesti länsinaapurin vauvojen suolisto kehittyy kuukautta aiemmin...

    Oho, tulipa romaani! Mutta siis meille tää oli ainakin ihan selvästi oikea ratkaisu. Nyt oon ajatellut alkaa keitellä itse noita soseita, kun tietää jo, että mikä uppoaa ja mikä ei. Tähän asti on menty kaupan tavaralla, kun en halunnut tehtailla litratolkulla esim. porkkanasosetta vaan huomatakseni, että Igellä on porkkana-allergia.

    Ja juu, mulla on kans tarkoitus lisätä sut tuonne reunaan, mutta en vielä saanut aikaiseksi. :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos ihan älyttömän hyvästä vastauksesta! Pastesin tuon omaan "vauvavinkkejä"-listaani, johon kokoan hyviä neuvoja ihmisiltä (kuten esim sellaisen, että kylmällä ilmalla vaunuihin kannataa laittaa kylpylämpömittari niin pysyy hajulla vauvan lämpötiloista).

    Jännä juttu toi puuron kuukausiero, tulee mieleen eräs pastapakkaus, jossa ruotsinkieliset keitto-ohjeet neuvoivat keittämään 9 minuuttia ja suomenkieliset 12...

    VastaaPoista
  5. Hih, hauskoja ja relevantteja pohdintoja.

    1) on mietityttänyt itseäkin pari kertaa. Olen antanut nukkua, jos ei olla yötä vasten menossa. Koko yö haisulin vieressä plus pienellä muheat kakkavaipat jalassa ei tunnu houkuttelevalta...

    2) todellakin pohdituttaa. Nuo turhautumisraivarit turhauttaa äitiä kovasti, varsinkin oman ruokailun aikaan kun pientä saa olla tiheämpään kääntelemässä selälleen kuin mitä ehtii haarukkaa suuhunsa laittaa. Mutta ei se ruokailu varmaan siitä helpotu jos pieni ryömii / konttaa / taapertaa karkuun johonkin missä sitä ei näe...

    3) Mua ärsyttää kanssa, kun työasiat mietityttää ihan turhaan. Kai se on niinkuin Salamatkustaja totesi, että työminä on jo niin vahva, että siitä ei ihan helpolla eroon pääse.

    4) Voisithan sä testata peruukilla ja nipsautuskorulla ;D
    Jos se ei ois konservatiivisuus, niin sitten se olis jotain muuta. Mua korpeaa miehen sukulaisissa useampikin juttu, ja aina päässäni pyörittelen vastauksia mitä olevinaan heille heitän takaisin, mutta en mä koskaan mitään nasevaa oikeasti saa suustani lauottua. Ja sitten ärsyttää sekin.

    5) Me ostettiin onneks joululahjat yhteisellä päätöksellä yhteiseen käyttöön, joten kurkkimisongelmaa ei ole tänä vuonna. Muuten voiskin olla vaikeaa, kun on päivät pitkät kotona vain Pikku E todistajana... =D

    VastaaPoista
  6. 1. annetaan nukkua

    2. sen jälkeen kun tuossa pari viikkoa takaperin seurasin ystäväni "pygmiarmeijaa" (kaksoset siis), olen henk. koht toivonut ettei Kuutsa lähde liikkeelle vielä pitkään aikaan. Vaikka toki nuo turhautumisraivarit on rasittava kuunneltavaa... mutta hei, kyllä turhautumista pitää kestää, notta siinnäkin mielessä hyvä mitä enemmän sitä näin pienenä treenailee :) Kasvaapahan sinnikkääksi kaveriksi.

    3. jätän vastaamatta tähän koska en omaa kokemusta (ts. kaikki "epäolennainen" on pyyhkiytynyt päästä pois totaalisesti)

    4.ei rastoissa ja nenälävärissä mitään vikaa ole. Anti mennä vaan :) (oikeesti... no, mulla on lävistys nokassa, mut se nyt ei ollut pointti, vaan se, että näin viime yönä kauhukuvia joulunpyhistä appivanhemmilla - ja omillakin vanhemmilla, kera Kuutsan... et syttyykö 3-maailmanosta vai ei... mut päätin et lähden sit vauva kainalossa meneen jos alkaa liikaa ahdistaan. Se on niinko joko my way tai high way ja tällä hetkellä "elän itselleni" - ja Kuutsalle. Eli enpä taida miellyttää ketään muuta kuin kahta edellä mainittua :))

    5. On. Ihan kuin on oikein avata kaikki joulukalenterin luukutkin kerralla (Kuutsa sai tänään IhQn lelun mun joulukalenterin raadosta jonka olin siis epäitsekkäästi tyhjentänyt suklaista heti kun kalenterin käsiini sain :) täydellinen äiti siis olen ma :))
    Oikeestaan on tosi epäinhimillistä saattaa rakasta kumppaniaan ja lapsensa äitiä moiseen kiusaukseen. Ei lahjoja saa tuoda mihinkään houkuttelevasti näytille!
    Ja ei, ei pidä osata.

    VastaaPoista
  7. Lupiini, kiva jos oli avuksi! Mua aina kiinnostaa ihan konkreettiset määrät jne. näissä ruokajutuissa(kin), joten siks kai olen itsekin mieluusti perusteellinen.
    Kuutin mamma ja Petuli, kiitos teille :) Ykköskohdassa päädyinkin just tohon samaan ratkaisuun, kuten taisin tossa aiemmassa kommentissa mainita.
    Noista appivanhemmista... Ne on periaatteessa ihan ok, mutta kun välillä vaan AHDISTAA. Ja mä oon sentään aikas porvarillinen itsekin. :)
    Ja hei, aplodeja mulle - eka kertaa ehkä ikinä EN ole syönyt koko joulukalenteria etukäteen. (Vielä.)

    VastaaPoista
  8. Voi Hups kulta pieni... et ole tyhjentänyt joulukalenteria etukäteen? Siis mitä sä oikein meinaat nainen? ;)
    Itse (tietenkin) tyhjensin joulukalenterini suklaista sillä sekunnilla kun sen käteeni sain, mutta ei, ei se ole lapsellista ja paheksuttavaa käytöstä vaan mähän olin vain supermutsi: Kuutsa sai tyhjästä kalenterista oivan lelun jonka parissa askarteli eilen hyvän tovin iloisesti hihkuen sillä aikaa kun mie pistin huushollia jouluisempaan kuntoon :) Eli... täysin epäitsekkäistä syistä ja jaloin ajatuksin kalenterin siis tyhjensin - mitäpä en lapseni eteen tekisi ;) (niin ja eikä mitään mutinoita siitä että mites se edellis jouluna tyhjennetty kalenteri, ja sitä edellisenä, ja sitä edellisenä, ja... no daa: ne kerrathan ovat olleet tietenkin treeniä tätä todellista koitosta varten :o Sehän nyt kamalaa olisi ollut jos nyt, näin tosi paikan tullen, en olisi esim. saanut luukkuja auki tai jaksanut (as if...) syödä suklaita kerralla. Se olisi ollut kamalaa se.

    VastaaPoista
  9. No just, on kyllä hatara pallo (ja tapahtumaköyhää elämää) nykyään... siis mähän mainitsin sen kalenteri homman jo.
    Ei siinnä sit mitään... mut on se mun mielestä niin hyvä vinkki että sitä kannattaa jakaa ;)

    VastaaPoista
  10. No mut hei, mitäpä ei äiti lapsensa eteen tekisi... Ja täysin pyyteettömästi tietysti! :D

    VastaaPoista