20.2.2011

Osteopaatille vai ei?

Vietin tänään vapaapäivää kaikesta. Aamu alkoi kampaajalla, sitten lounastin siskon kanssa kaupungilla ja siitä suuntasin tuhlaamaan joululahjaani Helsinki Day Spahan päähierontaan ja kasvohoitoon. Aika autuasta, ah. Juu ja kävin vielä kotimatkalla ostamassa uutta kynsilakkaa - hankin viime viikolla elämäni ensimmäisen pikakuivattajan, ja totesin, että se saattaa mahdollistaa myös kaltaiseni kärsimättömän sählääjän kynsien lakkauksen. Kaikkea ne kemikalistit - öh keemikot? eiku herrantähden, kemistit! keksivätkin.

Päähieronta oli ihanaa, ja suunnittelin jo lähettäväni miehen jollekin kurssille sitä oppimaan. Hoitajan kanssa tuli puheeksi osteopatia, hän nimittäin on myös laillistettu osteopaatti (vai mikä se titteli nyt mahtaa ollakaan). Aloinkin miettiä, kannattaisikohan tuohon jumittavaan iskiashermoon kokeilla tätä hoitomuotoa. Kuulemma osteopatialla voidaan vaikuttaa myös vauvan asentoon, joten sekin jäi mietityttämään - haluaisin niin kovin, että tämä tyyppi tajuaisi pitää päänsä kohti uloskäyntiä loppuun asti. Toistaiseksihan se pyörii siellä vielä aivan holtittomasti, muutaman minuutin sisällä potkut tuntuvat milloin ylhäällä, milloin alhaalla, milloin navan takana.

Toisaalta viimeksikään ongelma ei ollut se, että Igge ei olisi osannut kääntyä pää alaspäin juuri silloin, kun vauvan opaskirjojen mukaan kuuluu niin tehdäkin. Se ei vaan tajunnut pysyä siellä, vaan muljahti ympäri reilua kuukautta ennen laskettua aikaa - ja ei mun pyllistelystä sitten enää ollutkaan apua, vaikka sinänsä oli ihan hyvä juttu, että Naistenklinikan lääkäri osasi antaa ohjeita myös asentohoitoon. Jotenkin lopulta vähän alistuin siihen, että näin tämän nyt sitten kuuluu mennä.

Tällä kertaa en ehkä olisi valmis antamaan periksi ilman uudenlaisten keinojen harkitsemista. Olen kuullut, että akupunktio voi olla avuksi ja samoin siis ilmeisesti osteopatia. Kuulisin siis mielelläni kokemuksia sekä akupunktiosta että osteopatiasta niin raskauden aikana kuin ylipäätään, jos jollain tätä lukevalla sellaisia on!

Synnytys käy mielessä silloin tällöin, vaikkakin vielä kovin kaukaisena asiana. Yleisemmällä tasolla olen harmissani siinä, että synnyttämisestäkin on tullut suorittamista: sen kuuluu olla voimaannuttavaa (kamala sana) ja elämyksellistä ja ties mitä, muuten olet epäonnistunut. Tapahtumaan ladataan kovia odotuksia, ja jos ja kun asiat eivät menekään suunnitelmien mukaan, äitiparka joutuu painiskelemaan syyllisyyden ja pettymyksen tunteiden kanssa sen sijaan, että voisi vaan rauhassa keskittyä ainutlaatuiseen lapseensa. Miksi ei riitä, että lopputuloksena on ainakin kohtuullisen hyvinvoiva äiti ja lapsi?

Kyllä minäkin uskon, että siihen on syynsä, että luonto on tarkoittanut lapsen tulevan ulos juuri sieltä, mistä niillä on tapana tulla ja että paras vaihtoehto on, että lapsi saa tulla silloin, kun on itse siihen valmis. Silti minusta on aika surullista, jos joku pitää syntymää tai oikeammin sanottuna itseään epäonnistuneena, vaikka lopputulos olisi paras mahdollinen.

Kun makasin siinä vällyjen alla hämärässä huoneessa naamio kasvoilla, ehdin kerrankin keskittyä kunnolla vatsassa vilkkaasti pyöriskelevään otukseen. Ensimmäistä kertaa päässäni alkoi hahmottua edes jotenkin tajuttavasti se, että meitä on ensi kesänä ilmeisesti neljä. Pikkuihminen alkaa kai vähitellen vallata paikkaansa perheessä, ainakin päässäni. Ja ehkä hetkeksi tavoitin siinä muutenkin euforisessa olotilassani sitä kaipaamaani onnellisen odotuksen tunnetta. Sille ei vaan ole oikein ollut aikaa eikä paikkaa.

Olen viime päivinä pyörittänyt melkoisesti ajatuksia onnesta ja epäonnesta, kun tulin kovin surullisella tavalla muistutetuksi siitä, että mikään ei takaa, että kaikki menisi hyvin. Menneet surut eivät suojaa uusilta eikä toisaalta mennyt onni estä onnea tulevaisuudessa. Siksi on toisaalta myös turhaa murehtia liikaa tulevaisuutta: niin klisee kuin se onkin, varmuudella ei voi tietää kuin siitä, mitä on nyt. Ja juuri nyt minulla on ihan hirmuisen hyvin. Siis viis asennosta ja synnytystavasta ja muusta, tärkeintä on, että saamme vauvan hyvinvoivana syliin. Se riittää.

15 kommenttia:

  1. Hei, en olekaan kommentoinut aiemmin. Osteopatiasta en osaa sanoa mutta iskiashermoon voisin suositella joko fysioterapiaa tai hierontaa, riippuen minkälainen vaiva on. Vatsa voi tietenkin olla hieman hankala jos pitää maata vatsallaan :) Ja tuo, ettei sinulla ole ollut aikaa tuntui kovin tutulta. Vaikka olen aivan raskauden alussa tuntuu etten kerkeä ajattelemaan raskautta ja vatsassa olevaa tyyppiä (toivottavasti) samalla tavalla kuin ensimmäisessä raskaudessa. Tuntuu ettei silloin ollut mitään muuta mielessä :)

    VastaaPoista
  2. Moi, olen lueskellut satunnaisesti blogiasi ja nyt täytyy ihan ekaksi kiittää siitä, se on piristänyt viime päivinä suuresti täällä sisätiloissa hissuttelevaa mammaa, 2 kk ipanan kanssa ei ole voinut liiemmin ulkoilua harrastaa näinä paukkupakkasina...

    Kyselit akupunktiosta raskauteen liittyen, itselläni avitettiin akupunktiolla synnytys käyntiin. Yliaikakontrollin jälkeen sain tuomion, että kolmen päivän päästä synnytys käynnistetään lääkkeillä. Siltä istumalta soitin akupunktiohoitajalleni (jolla olin käynyt aiemmin) ja kyselin pystyisikö hän neuloillaan tekemään mitään asian hyväksi. Seuraavana aamuna istuin sitten muutama neula masussa, jaloissa ja käsissä tunnin ajan. Vielä tällöin ei ollut mitään tuntemuksia synnytykseen liittyen, mutta sitä seuraavana aamuna saman käsittelyn aikana alkoikin tapahtua. Supistuksia alkoi tulemaan aina tiettyjä neuloja stimuloidessa ja hoitoa jatkettiinkin sitten vielä lisäksi yhden tunnin ajan. Akupunktiosta lähdin kotiin, mutta noin seitsemän tunnin kuluttua oltiinkin jo sairaalassa. Ihana akupunktoija merkitsi masuuni myös tiettyjä akupisteitä, joita hieroen pystyi vahvistamaan supistuksia jne. Eli jos jotakuta kammoksuttaa synnytyksen käynnistäminen lääkkeillä, kannattaa marssia ensin akupunktioon ja kokeilla sitä.

    VastaaPoista
  3. Cato, kiva kun jätit kommentin! Vatsallaan oleminen ei tosiaan enää toimi, ja jostain syystä oon ollut siinä käsityksessä, ettei raskaanaolevia lähetetä kovin helposti fyssarillekaan? Viimeks kävin samaan vaivaan naprapaatilla, ja se kyllä helpotti. Pitäis nyt ainakin aktivoitua tekemään niitä sen naprapaatin neuvomia venytyksiä, kun vaan kerkeis... Ja niin, onnea kovasti uudesta raskaudesta!

    Anonyymi, kiitos sekä kiitoksista että kommentista! On tosi mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia. Mä pidänkin ton akunpunktion mielessä, jos tää tyyppi alkaa majailla liian sitkeesti tuolla. :)

    VastaaPoista
  4. Moi taas!

    Mä olen käynyt osteopaatilla pari kertaa (en kuitenkaan siis raskaana), ja voin kyllä ehdottomasti suositella. Mulla oli hurjia kipuja jaloissa (johtuivat vinoon menneestä lantiosta), mutta noin 20 minuutin käsittelyn jälkeen olo oli kuin uudestisyntyneellä!

    Olen myös siinä käsityksessä, että osteopatia toimii erinomaisesti myös raskauden aikana ja synnytyksen käynnistyksessäkin.. Tämä siis vain kuulopuhetta kuitenkin :)

    -tuuli

    VastaaPoista
  5. Lääkäreiden kantaa en tietenkään tiedä (miten antavat lähetteitä) mutta fysioterapeuttina en näe estettä fysioterapialle raskaana olessa. Tietenkin se täytyy huomioida ja osa hoitomuodoista ei sovi mutta hoitomuotoja on monia :) Toivottavasti saat apua vaivaasi!

    VastaaPoista
  6. Minä olen myös saanut apua osteopaatilta, jännityspäänsärkyyn ja niska-hartiaseudun ongelmiin. Nyt raskaana olen ajatellut varata aikaa niin yllä oleviin kuin myös lantioseudun ongelmiin ja liitoskipuihin. Itse voin kyllä suositella osteopaattia lämpimästi, joskaan raskaana hoidosta ei ole vielä omaa kokemusta.

    VastaaPoista
  7. Eikö se voimaannuttava synnytys liity juuri siihen, että äidillä olisi synnytyksessä sellainen olo, että hän ja vauva toimivat yhdessä, siis omaan mielialaan ja henkiseen puoleen synnytyksessä. Itse ajattelisin asian niin, että mahdollisimman paljon tietoa hankkimalla synnytys ei jännitä niin paljon etukäteen eikä synnytystilanne tunnu niin pelottavalta. Ja että meni synnytys sitten minkälaisia reittejä pitkin tahansa, oma fiilis olisi asiasta parempi? Parempi minusta haluta itse olla aktiivinen ja positiivinen kuin kuunnella muiden kamalia synnytyskokemuksia ja kilpailla siitä, kuinka kamalaa se kenellekin oli!

    VastaaPoista
  8. Tuuli, hyvä kuulla! Alan kyllä kääntyä sille kannalle, että käyn ainakin kokeilemassa - oltiin just jäällä kävelemässä ja muuten olis ollu niin ihan überhienoa, mut loppumatkasta alkoi taas se iskias vihoitella tosi ikävästi. No oli kyllä tosi hieno päivä silti, oon aivan juovuksissa kaikesta auringonvalosta :)

    Cato, mä en tajunnutkaan, että sulla on sisäpiirin tietoa. :) Täytyykin kysyä neuvolasta, miten ne suhtautuu asiaan, kun mulla taitaa olla lääkäri tässä parin viikon päästä.

    Äni, sullakin on siis myönteisiä kokemuksia! Se mun hieroja/osteopaatti tosiaan mainitsi myös, että siitä vois olla apua liitoskipuihinkin, ja ei siitä kyllä varmaan ainakaan haittaa ole. Täytyy tosiaan varmaan soittaa sille huomenna ja kysellä lisää.

    Liisa, joo, en mä mitenkään tarkoita, että äitien pitäisi olla vaan passiivisia ja tahdottomia nukkeja synnytyksessä. Mulla on henkilökohtainen allergia omaan korvaani keinotekoiselta kuulostavaa voimaannuttava-sanaa kohtaan, vaikka sen sisältö on sinänsä ihan myönteinen. Ajoin just sitä takaa, että hyvä synnytyskokemus on henkilökohtainen asia, ja joskus tuntuu, että kaikkien tavoitteena pitäisi joidenkin tahojen mielestä olla lääkkeetön synnytys, jossa kaikki menee niin kuin oppikirjoissa, ja jos ei mene, niin pilalla on koko homma. Joillekin se hallinnan menettämisen tunne voi kuitenkin tulla siitä, että ei saa esim. kipulääkitystä ajoissa. Valmistautuminen on hyvä asia, mutta mun mielestä on jopa vähän vaarallista, jos synnyttäjä takertuu liian tiukasti omaan mielikuvaansa synnytyksen kulusta eikä siksi pysty hyväksymään mahdollisia yllätyksiä.
    Mun täytyy varmaan kirjoittaa asiasta jossain vaiheessa lisää ihan vaan jäsentääkseni omia ajatuksiani!

    VastaaPoista
  9. Suosittelen ihan ehdottomasti osteopaattia ja erityisesti yhtä tiettyä osteopaattia. Kannattaa nimittäin valita osteopaatti, joka on erikoistunut lapsiin ja raskaana oleviin. Täältä http://www.lastenosteopatia.fi/ minä sain apua raskausaikana loppuajan pahoinvointiin, joka tuli selällään maatessa ja liitoskipuihin. Siskoni taasen sai nopeasti avun selkäsärkyyn. Lisäksi uskon vakaasti, että juuri osteopatian vuoksi toinen synnytykseni oli äärettömän helppo, miellyttävä ja voimaannuttava. http://ekajatoka.blogspot.com/2010/12/syntyman-ihme.html#comments

    VastaaPoista
  10. Hip hei,
    TÄällä myös positiivisia kokemuksia osteopaatista ja muistakin niksauttelijoista eli kirpraktikosta pahjojen niska- ja selkäongelmien vuoksi. Ei tosin raskaana. Sinänsä melkoisia poppamiehiä, koska ainakin minulal ovat pystyneet ilman kuvia tms. päättelemään montako aivotärähdystä ja niskan retkahdusvammaa olin läpikäynyt.. Hyvä osteopaatti tai vastaava on kuitenkin taitava kuuntelemaan kehon tarpeita ja varmasti osa heistä on erikoistunut myös raskausjuttuihin. Jännä kuulla joskus, tarvitaanko apuja tähän ja jos niin auttoiko.

    Noi synnytysjutut on kanssa niin ristiriitaisia. Joka tuutti toitottaa luomusynnytystä ja vaikka sitten voimaannuttavaa kokemusta. Minä sanon suoraan, että minusta on turvallista, että ympärillä on valkotakkisia ja mahdollisuus helpottaa oloa. Jos olen ensi kesänä voimani tunnossa ja kaikki rullaa hienosti, niin tottakai olen valmis toimimaan omien rajojeni mukaan juuri niin, että homma sujuisi vaikka luonnollisesti. Mutta mitään paineita en suostu ottamaan. Minulla oli tosi positiivinen kokemus normaalista lääkkellisestä synnytyksestä, enkä ymmärrä, miten oma kipuni olisi tehnyt siitä vielä hienompaa. Varsinkin kun myös vauvalla oli kaikki koko ajan hyvin.

    Tässäkin asiassa äidin turha syyllistäminen ja tietty ideaaliajatus on minusta se äitejä eniten stressaava tekijä. Äidin oma tunne aiheesta on minusta tärkein ohjaava tekijä.

    Sinänsä kummallista, että kohta siellä pankolla taas ähistään. Huih!

    VastaaPoista
  11. Elina, kiitos, käynkin heti ensi tilassa lukemassa kokemuksesi. Tää ihminen, jonka kanssa puhuin, oli ainakin ollut jossain erikoistumiskoulutuksessa, jonka aiheena oli nimenomaan lasten ja raskaanaolevien osteopatia, mutta en tietysti tiedä, onko hänellä muuta kokemusta aiheesta. Edes se mahdollisuus, että pääsisin liitoskivuista ja iskiasvaivasta vielä helpommalla kuin viimeks (miltä nyt siis - kop, kop, koputan puuta - vaikuttaa), on kyllä tosi houkutteleva.

    Mama M, kiva saada suositus myös sulta! Nyt vaan pitäis jaksaa ottaa puhelin käteen.
    Ja joo, aika hullulta tuntuu, että kohta ollaan taas niissä hommissa. Mulla on koko ajan sellanen olo, että justhan mä olin raskaana ja nyt taas. Nää vajaat pari vuotta tuntuu jotenkin (mennyttä?) normaalia nopeammilta.

    Just tuota hain, että minkä takia esim. kivun sietäminen ilman lääkkeellistä lievitystä tuntuu nykyään olevan se tavoite ja muu on sitten epäonnistumista. Miten se kipu parantaa asiaa? Lotta Backlund siitä joskus niin osuvasti kirjoitti, että miksei kukaan sitten poistata viisaudenhammasta puudutuksetta ja hae siitä voimaantumista, jos se kipu on siinä niin olennaista...

    Mä uskon itse siihen, että avoimin mielin ja kyllä, myös ilman turhaa kipua, synnytys on varmasti parempi kokemus niin äidille kuin lapselle. Itse ajattelen niin, että sektiosynnytykseni oli erilainen mutta hyvä kokemus sekin - ja ainakin monin verroin parempi, kuin mahdollinen hätäsektio perätilasynnytyksen komplikaatioiden vuoksi. Vaikka kyllä mäkin siitä asiasta kriiseilin jossain vaiheessa, ja oikeestaan se mua just ärsyttää: miksi mä en osaa jättää muiden mielipiteitä omaan arvoonsa ja koen epäonnistumisen tunteita siitä, että meille syntyi terve, ihana poika.

    Mun tuttu kätilö kerran sanoi, että monesti synnytys sujuu pienimmin vahingoin niillä, jotka osaavat kuunnella ja ottaa vastaan kätilöiden ohjeita. Joskus naisilla on niin vahvasti etukäteen lukkoonlyödyt suunnitelmat synnytyksen kulusta, että omista ajatuksista poikkeavien neuvojen noudattaminen ei oikein onnistu. Silloin taas voi olla suurempi riski siihen, että tulee ongelmia, varsinkin ensisynnyttäjällä, jolle homma on ihan uutta.

    No joo, ehkä olis tosiaan syytä kirjoittaa tästä erikseen, kun näyttää juttua riittävän... :)

    VastaaPoista
  12. Moikka,

    Osteopatiasta ei oo kokemuksia, mutta kävin akupuntiossa raskauden aikana. Mitään tiettyä syytä akupunktioon ei ollut, oikeastaan aloitin käymisen siellä jotta tulisin raskaaksi. Ja sitten kun tulin niin sitä jatkettiin raskauden voimistamiseksi. :)

    Mutta se akupunktiohoitaja kertoi kyllä kaikenlaisia kokemuksia raskaanaolevista naisista, se oli mm. saanut ennenaikaisen syntymän johdosta vuodelepoon määrätyn potilaan takaisin jaloilleen (supistukset lopetettua) yms. Ja miksei sillä liitoskipujakin voisi hoitaa?

    Niin joo, mä kävin myös vyöhyketerapiassa käynnistämässä synnytystä... että kaikenlaisista hoidoista on kyllä kokemusta. :)

    VastaaPoista
  13. Minä puolestani olen kuullut, että akupunktio saattaisi auttaa jopa raskaaksi tulemiseen (mitä tässä kovasti yritetään) ja olen kovin kiinnostunut. En vaan ole vielä uskaltautunut ottamaan asiasta selvää...

    P.S. Mielenkiintoinen ja ajankohtainen tuo alempi keskustelu päivähoitopaikoista!

    VastaaPoista
  14. Liina, kiitos sullekin kommentista! Mun kaveri kävi kans saman asian takia akupunktiossa, ja sattumaa tai ei, tuli silloin raskaaksi. Joten ei siitä ainakaan haittaa ollut, mikä siis varmaan kiinnostaa Verona myös sua!
    Mun iskiasvaiva tuntuu nyt taas painuneen piiloon toistaiseksi, mut jos se vielä alkaa kiukutella, niin haluun kyllä kokeilla jotain muutakin kuin jumppaa ja venyttelyä. Ja sama sit, jos tää beibe yrittää asettautua tonne loppuvaiheessakin peppu alaspäin...

    VastaaPoista
  15. Hei, olen salaa lukenut sun blogia jo puolitoista vuotta, poikkeuksetta todella hyvää tekstiä! Pakko kommentoida tuota synnytysasiaa. Kuinka moni käy hammaslääkärillä porattavana tai hampaan poistossa ilman kipulääkitystä vain, koska se olisi kyllä mahdollista jos haluaa? (Oon itse kerran tehnyt niin koska hammaslääkärin mielestä "kyllähän nyt pientä kipua pitää sietää", ja kerta riitti.) Synnytyshän on aivan hirveetä jossain vaiheessa joka tapauksessa, haittaako se jotakuta jos saa puudutusaineen ansiosta huilata muutaman tunnin?

    Oon käynyt osteopaatilla ei-raskaana, tykkäsin! Nimenomaan noihin iskiasvaivoihin auttoi minulla. Vielä kun löytäisi Helsingistä jonkun hyvän, jotenkin en oo niin innoissani kokeilusta ilman mitään suosituksia.

    Elina

    VastaaPoista