4.5.2011

Kannanottoja ja ilmoitusluonteisia asioita

Olen ollut niin tolkuttoman huono kommentoimaan ja päivittämään viime aikoina, että taas kerran luvassa on erinomaisen sekava tilitys vähän yhdestä sun toisesta aiheesta. Here goes.

1. Varpajaiset
En henkilökohtaisesti näe varpajaisperinteessä sinänsä mitään pahaa. Kyllä, on mautonta, jos tuore isä vetää rairai-meiningillä nakit silmillä baarissa, kun äiti vielä pinnistää ulos jälkeisiä. Pointti onkin siinä, että ylenmääräinen dokaaminen ja tökerö käytös on mautonta ylipäätään, juhlan syystä viis. Sen sijaan juhlimisessa sinänsä ei ole minusta mitään vikaa. Kun Igge syntyi, mies istui kavereidensa kanssa iltaa, kun minä olin vielä sairaalassa. Ja se oli minusta ihan fine, kun ei se siellä sairaalassakaan saanut yötä olla. Aamulla se raahautui paikalle ehkä vähän väsyneenä, mutta onnellisena - ja mukanaan kamera, jolla se oli kuvannut järjestelmällisesti kaikki vauvan saamat lahjukset. (Valtaosalla miehen kavereista on omiakin lapsia, joten sieltä tuli oikein kivoja ja käyttökelpoisia lahjoja, kirjoja ja sellaisia.)

Itsekin pyysin mieluummin varpajaiset kuin babyshowerit. Vauvan ollessa neljä kuukautta mulle olikin järjestetty yllätyskekkerit saunoineen ja herkkuineen. Paikalla oli kymmenkunta ystävää, juotiin viiniä, laulettiin Singstaria ja juoruttiin. Oli kivaa ja teki hyvää, pisteet niistä bileistä siis! (Mun painajainen olisi se, että mut pakotettaisiin tekemään "masukipsi". Hyi.)

2. Rovaniemeläisessä (?) päiväkodissa kuvattu salavideo
Minusta kyseisen videon perusteella on mahdotonta sanoa, mikä tilanne todellisuudessa on ollut. Siksi en halua ottaa siihen kantaa. Sen sijaan minusta on järkyttävää, että vailla mitään pitäviä todisteita ko. videolla esiintyvät ihmiset on julistettu verkkopalstoilla huonoiksi työntekijöiksi ja ties miksi. Minusta on ihan oikeutettua kysyä, mikä on ollut kuvaajan motivaatio: miksi hän ei toimittanut videotaan viranomaisille, vaan YouTubeen, jos hän oli vain huolissaan lasten turvallisuudesta? Mitä siitä seuraa, jos asioita aletaan hoitaa oman käden oikeudella sosiaalisessa mediassa sen sijaan, että ne tutkittaisiin virallista tietä? Ja miten ihmisille voisi opettaa pientä kriittisyyttä netissä näkemäänsä/lukemaansa kohtaan, ettemme olisi ihan niin kärkkäitä ns. hutkimaan ennen tutkimista?

3. Äitiysloma
Olen toista päivää äitiyslomalla, aika outoa. Vietän äitiyslomaani tällä hetkellä kirjoittamalla kandintyötä kahvilassa (paitsi siis tietysti juuri nyt, kun kirjoitan tätä).

4. Sairas lapsi
Oltiin taas vaihteeksi Mehiläisen päivystyksessä eilen, kun Igge kiljui koko päivän eikä antanut koskea korvaansa vaan huusi vain, että EI KOOVAA. Siellähän oli sitten alkava tulehdus, mikä selittää myös sen, että viime yöt ovat olleen todella levottomia. Lääkitsimme ipanan eilen Panadolilla, Pronaxenilla, antibiootilla ja korvatipoilla ja aah, nukuimme pitkästä aikaa kunnon unet. Olen kuin uudestisyntynyt. Yritän aktiivisesti työntää ajatuksen tulevista rikkinäisistä öistä ja kuukausien väsymyksestä taka-alalle, ehtiihän sitä kiroilemaan sitten, kun aihetta on.

5. Itsepäinen vauva
Kävin siellä moksattavana viime viikolla ja mies on lämmitellyt pikkuvarpaitani moksasikareilla päivittäin. Vauva muljuaa kovasti milloin mitenkin päin, poikittain ja sivuittain ja perätilassa, mutta ei vahingossakaan käännä hanuriaan ylöspäin. Kävin tänään neuvolalääkärillä, missä todettiin, että kaikki on oikeastaan erinomaisesti: vauva on kasvanut tasaisesti, sokeriarvot ovat jopa loistavat, painoa oli tullut kolmessa viikossa 700 grammaa (vertailun vuoksi: Iggeä odottaessani painoin samoilla viikoilla yli kuusi kiloa enemmän), lapsivettä on normaalisti, vauva on aktiivinen, syke hyvä, pissa puhdasta jiiänee. Enkä oikeastaan muuta odottanutkaan, kun oma olo on niin hyvä.

Ainoa ongelma siis se, että tyypillä on suunta hukassa, mikä vaivaa mua (jos ei nyt vielä ole tullut selväksi :) aivan järkyttävän paljon. Ensi viikolla siis äitiyspolille synnytystapa-arvioon ja uudelleen myös akupuntioihmiselle (mikähän se oikea titteli mahtaisi olla?), ja siihen asti pyllistelyä, sohvalta roikkumista, hartiaseisontaa ja kotimoksausta. Hyvä juttu on se, että vauvan pylly on edelleen ihan irrallaan eli ei ole painunut lantioon, joten ainakin teoriassa sen pitäisi pystyä kääntymään, jos mikään rakenteellinen juttu ei sitä estä. Pikkuisen alkaa olla luovuttajafiilis, mutta toisaalta Iggekin veti volttinsa toiseen suuntaan vasta, kun viikkoja oli melkein 36. Itseasiassa tämä raskaus on samassa vaiheessa tyyliin äitienpäivänä, joten josko sitten...?

6. Remontti ja muu huushollaus sekä opiskeluvelvollisuudet
Haa, keittiön ja eteisen seinät ja katto on maalattu, keittiön kaappien vetimet vaihdettu, ruokapöytä, eteisen peilinkehys ja entinen kenkäpenkki, nykyinen keittiön penkki maalattu, uudet eteisen kaapit ja naulakko ja kenkäteline ja kuramatto ja keittiön verho ja makkarin tekstiilit paikoillaan ja Igen huone järjestelty uuteen uskoon ja ai että on kuulkaa kivaa saada järjestys huusholliin kolmen viikon kaaoksen jälkeen! Saatiin hurjasti lisää säilytystilaa, joten olen nyt dymonnut kenkälaatikoita ja muita säilytysrasioita aivan liekeissä. Ai miten niin pesänrakennushormonit päällä...? :)

Opiskelusta sen verran, että kandintyön pitäisi valmistua lähipäivinä ja sitten oliskin jäljellä enää yksi rästitentti. Vielä jäi siis hommia tähän äitiysloman ajaksikin, mutta eiköhän nämä järjesty. Kun vaan käyttäisin aikani siihen kandintyön kirjoittamiseen blogin päivittämisen sijaan... Eli nyt siis ryhdistäydyn, lopetan täältä tähän ja rutistan vielä pari tuntia ennen kuin on mentävä päästämään lastenhoitaja kotiin. Illalla mennään vielä teatteriin appivanhempien kanssa, saa nähdä miltä maistuu Molière ruotsiksi. Kuulostaa epäilyttävän sivistävältä, mutta kuulemma esitys on oikein viihdyttävä. Toivottavasti, olisi kovin noloa herätä esiripun laskeutuessa kuolavana leualla.

7 kommenttia:

  1. Oon lukenut näitä varpajaismietintöjä paristakin blogista ja naureskellut oiville kiteytyksille ja kärjistyksille. Mutta mulla ei henkkoht ole sinällään mitään varpajaisia vastaan, en muutenkaan tykkää olla Justiina joka estää miestä käymästä vähän ottamassa kuppia - tarkoittaahan miehen päästäminen vapaalle sitä, että mäkin pääsen vastavuoroisesti joskus! L piti varpajaiset siirtolamöksällä pari viikkoa Lipsin syntymästä, olivat siellä juoneet viskiä ja levittäneet pihan täyteen kertakäyttölautasia. Seuraavana päivänä L kävi sitten siivoamassa mestat. Kätevää, mulle ei tosta koitunut muuta kuin ilta kahden vauvan kanssa, joka ei siinä vaiheessa mitenkään enää hirvittänyt, etenkin kun kai pyysin jonkun kaverinkin vähäksi aikaa seuraksi.

    Kummia noi sikiöiden asentoaivoitukset! Omani oli pari viikkoa sitten huvikseen-ultrassa (sillä Diacorin ihkulääkärillä) pää alaspäin, mutta musta tuntuu ihan siltä että tuolla on nyt käännytty, kun liikkeet tuntuu ihan eri paikassa. Tietty oonkin sen verran varhemmilla viikoilla että tuolla kohdussa on tilaa följytä miten vaan. Toivottavasti teitsin jälkeläinen innostuisi kääntymään pian, niin ettei tarttisi sitä miettiä!

    Dymoaminen=parhautta. Sain melkein vuoden vitkuttelun jälkeen ostettua lisää nauhaa meidän dymoon ja taas maistuu meno!

    VastaaPoista
  2. Hoo, samaa mieltä varpajaisista, kuten omassa blogissani yritin muotoilla. Lupiinin tavoin mullakin on sitä paitsi oma juhlalehmä ojassa, enkä todellakaan aio muutenkaan alkaa pirttihirmuksi (tämän enempää kuin jo olen). Tasapuolisesti omat menonsa kumallekin, ja niitä yhteisiäkin taas sitten, kun uskalletaan päästää ihana kääpiö käsistämme.

    Toivon myös kovasti, että ketku pienokaisenne löytää vielä suunnan kohti etelää. Mulla on ollut jotenkin hämmentävän hyvä fiilis omasta synnytyksestä, ja toivon samaa sulle. Vaik siis lopputulos tietysti onkin ihan yhtä ihana riippumatta ulostuloreitistä.

    VastaaPoista
  3. Hei naiset, kiva kun kommentoitte! Lupiini, mun mielestä me voitais syksyllä varpajaistaa kaikkia muskariraskautuneita ja muita asianosaisia vaikka teidän siirtolapuutarhamökillä, vinkvink. Varsinkin kun jäi ne viinit sillon viime syksynä juomati.

    Nyt mulla on huono omatunto, kun unohdin linkata Salamatkustajan ja sut Hilla, vaikka teidän takiahan mä koko asiaa edes mietin. Ja sulle taisin Hilla kommentoidakin, kun sattui joku sopiva väli.

    Hitto vieköön, että mun kuulkaa on ikävä leppoista hiprakoitumista jossain terassilla tai baarissa. Sais vaan vaahdota ja nauraa ja keskustella kuplivaisesti varmana siitä, että nyt kuulkaa tulee niin intelligenttiä ajatusta tai hauskaa läppää että oksat pois. Puuh. Vieköhän hormonit mut silti tälläkin kertaa lopulta sinne kotikuplaan niin, että ulkomaailma alkaa kiinnostaa vasta joskus kolmen kuukauden päästä vai onko se toisella kerralla erilaista?

    En tiiä, tää tyyppi puskee niin pirusti joka suuntaan, mutta mä taidan kohta oikeesti kokeilla jotain musiikin soittamista tai valolla osoittelua tuolla alakerrassa, jos ei ala suunta löytyä. Mä oon vuoronperään ihan varma, että kyllä se vielä kääntyy ja välillä taas valmis sopeutumaan siihen sektioon jo nyt - ei ihme, että beibe on väkkärä, kun mutsikin on tällanen tuuliviiri. :)

    VastaaPoista
  4. Pikkusen toi kommentointi tökkii muuten, vai onkohan vika mussa? Nytkin tuli kolme kertaa, että "pahoittelemme, ettemme voi toteuttaa pyyntöäsi". Onneks oon jo oppinut kopipeistaamaan kommentin talteen, ennen kuin edes yritän julkaista sitä...

    VastaaPoista
  5. Varpajaiset - nuo pienet perkeleet :)
    Siis vatsakipsi, mitvit?! Juu sellaista ei kyllä. Eikä mitään vauvasuihkuja. (Mulle tulee muuten babyshowerista mieleen lapsivesi.)

    Tsemppiä opintojen kanssa vääntöön, melkoinen kone oot kun ehdit tehdä tuon kaiken. Semppiä!

    VastaaPoista
  6. Mulle järjestettiin sopivan ironisessa hengessä vauvasuihkut, jossa seinälle oli ripustettu ELOIHME -kyltti (suoraan vauvapalstoilta bongattu, vähän samaan tyyliin kuin "lokalutuiset") ja ruokana oli istukkakakku (ihan vaan istukan muotoinen) :)

    Muskarissa raskautuneiden syksyllinen siirtolamökki-viinittely kuulostaa ihan mahtavalta ja se pitää ehdottomasti toteuttaa! Ah, punaviini, sitä on niin ikävä. Seurasin vappuna ensimmäistä kertaa vuoteen viiniä juovan ystäväni nousukekkulista riemastusta (eka parituntinen erossa vauvasta) ja se oli kyllä hauskaa katsottavaa, harva asia on niin miellyttävä kun pieni päihtymys pitkän tauon jälkeen :)

    VastaaPoista
  7. Etkö sä oo törmännyt "masukipsiin"? Sehän on niin kiva koriste vaikka kirjahyllyyn siihen mäntypahkakupin ja Kanarialta tuodun viuhkan väliin... :) Jos sä vielä joskus raskaudut, niin lupaan lähettää sulle masukipsipaketin!

    Lupiini, istukkakakkua, nam! :D Mä tein taannoin mun kaverille vaippakakun, ja oon vieläkin vähän ylpeä siitä, miten pelottava se oli. Vähän kyllä pelotti, että mitä jos joku puolituttu näkee mut kantamassa sitä rakennelmaa julkisilla paikoilla. Mun huolella rakennettu imitsi olis ollu aivan pilalla! :)

    VastaaPoista