29.3.2012

Hilirimpsis

Ollaan mummulla ja ukilla, kun mies lähti Lappiin suksimaan. Lörövirus vei koko viime viikon, pienimmällä ei pysynyt viikkoon mikään kiinteä sisällä. Viikonloppuna oli tarkoitus raivata pyykkivuori ja pakata reissua varten, mutta suunnitelma meni uusiksi, kun kaasonpirulaiset herättivät lauantaina ja veivät mukanaan. Olin ihan pihalla, sillä kuvittelin, että ainakaan TÄNÄ viikonloppuna ei tapahdu mitään, kun mies on reissussa.

Sain reilun tunnin aikaa toipua hämmennyksestä, juoda kahvia, syöttää Lillabon ja pakata tavarat. Sitten otettiin piccoloskumppa tassuun ja taksi alle, ja minut vietiin dayspahan vartalohoitoon hierontoineen. Sieltä matka jatkui skumppabrunssille ravintola Sunniin, missä odotti parikymmentä ihanaa naista (mulla on aika laaja kaveripiiri). Sitten pääsin levyttämään ihan oikeaan studioon yhden Jenni Vartiaisen biisin, johon oli tehty uudet sanat vain minua varten. Se oli aika huikea kokemus, oli villiä kuulla itsensä ikään kuin ulkopuolisena. Ja goddamit mikä stadiässä mulla on, vaikka olenkin ihan muualta, huu. Loppuunhiotun biisin kuulen ilmeisesti sitten häissä.

Studiosession jälkeen suuntasin saatettuna kotiin syöttämään vauvaa ja tervehtimään mummun hoivissa olevia poikia. Pitstopin menimme yhden mainostoimiston saunatiloihin vetämään sushiöverit, saunomaan kaikkine morsiuskommervenkkeineen (löysin vielä seuraavana päivänä havunneulasen sieltä, minne aurinko ei paista) ja kaunistautumaan. Puolenyön maissa matka jatkui baariin shamppanjamaljoja nostelemaan ja sieltä vielä jatkoille yhden kaverin hotellihuoneeseen, joten kömmin kotiin siinä kuuden maissa.

Olen juhlista vieläkin ihan fiiliksissä. Sain juuri sitä, mitä toivoinkin: sopivasti ohjelmaa ja paljon rentoa yhdessäoloa tärkeiden ihmisten kanssa. Päivän aikana jokainen jakoi kanssani jonkun yhteisen muiston ja sain esimerkiksi ison läjän vanhoja valokuvia. Niiden äärellä - ja muutenkin - naurettiin, itkettiin, juoruttiin, muisteltiin vanhoja ja saatiin uusia muistoja. Ja juotiin kuplivaa, eh. Vitsit kuulkaa että olenkin onnistunut haalimaan ympärilleni loistonaisia!

Tiesin kyllä voivani luottaa kaasoihini siinä, että en joudu missään hassunhauskassa asussa myymään mätiä kananmunia. Kuulin omissani jutun miehestä, joka laitettiin pelkissä kalsareissa käsiraudoilla kiinni kolmosen ratikkaan. Kaverit menivät baariin ja tarkoitus oli hypätä oelastamaan polttarikalu, kun spåra seuraavan kerran kolistelisi kapakan ohi. Suunnitelmassa vain oli sellainen vika, että kyseinen vaunu jatkoi matkaansa varikolle, missä mies sitten hitsattiin irti kaiteesta. En ole oikein ikinä tajunnut näitä nolauspolttareita, jotka kai kuitenkin onneksi ovat jo katoavaa kansanperinnettä. Vai ovatko? Millaisissa polttareissa te olette olleet? Olivatko omasi onnistuneet vai eivät ja miksi? Tai jos et ole naimisissa, mitä toivot polttareiltasi vai jättäisitkö mieluiten juhlat väliin?

Täysin asiaan liittymättä vielä kuva Igestä. Tänään kun tyyppi meni päiväunille, kuulin sen touhuavan jotain melkoisen aikaa. Menin hetken päästä tsekkaamaan tilanteen. Löysin nalle kainalossa nukkuvan lapsen, joka oli riisunut päivävaatteensa ja pukenut ihan itse ylleen pyjaman ja vieläpä ihan oikein päin. En tiedä, minkä ihmeen takia, mutta näky oli varsin liikuttava. <3


10 kommenttia:

  1. Oi, miten mahtavat polttarit! :) Pitäisiköhän tässä alkaa suunnitella häitä, että saisi tuollaiset juhlat... Mäkään en ymmärrä yhtään nolaustyylisiä polttareita, ja jos joku ystävä mokaisi niin, että järjestäisi mulle sellaiset, se saisi varmaankin ikuiset vihat päälle. :D Osanottajana olen ollut yksissä polttareissa, ja ne olivat aivan huiput: teema-asu morsiolle (ei mitään nolaavaa kuitenkaan), sitten ensin vähän urheilua, sitten hemmottelua, mökkeilyä ja lopuksi baareilua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä loistava päivä, kyllä mä sanoisin että ihan jo polttareiden takia kannattaa mennä naimisiin. Siitä vaan vihkiaikaa varaamaan! :)

      Poista
  2. Vitsit, tämäpä olikin kiva lukea! Olen nimittäin ystäväni kaasona ja parin viikon päästä on ohjelmassa polttarit. En tohdi nyt suunnitelmia paljastaaa jos vaikka käykin niin ihmeellisesti että tuo ystäväni eksyy tänne, mutta pyrkimys on että kivaa on tulossa. Hemmottelua ja toimintaa sopivassa suhteessa. Pyrkimyksenä on justiin tämän morsmaikun näköiset bileet.
    Omat polttarini olivat ehkä omaan makuun liiankin rauhalliset, mukana kun oli sylivauvoja. Että ihan villinä vinkkinä polttarien järjestäjille: jättäkää lapset kotiin!
    Ihanalta kuulostaa sinun polttarisi! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva että mun polttareista on iloa myös muille. :) Sylivauvat ei tosiaan mun mielestä kuulu polttareihin, aika ajattelematonta tollanen... Toivottavasti nämä tulevat polttarit menevät nappiin ja ehdit itse myös vähän juhlistaa kaasonhommista huolimatta!

      Poista
  3. Oijoi, ihanat polttarit! Omat, ne kohta viiden vuoden takaiset (hui!) polttarit muistuu mieleen yhtenä koko elämäni onnellisimmista päivistä. Vaikka mun häätkin oli aivan ihanat, olin polttareissani enemmän läsnä, kun ihmisiä oli kuitenkin vähemmän eikä tarvinnut samalla tavalla edustaa vaan saattoi olla oma, riehakkaan nousuhumalainen itsensä :). Polttareissa on kivaa just sekin, että mukana on tosi vanhojakin ystäviä, mun kaksi parasta yläastekaveria oli kaivaneet vanhaa ystäväkirja- ja kirjeenvaihtomatskua ja niillä viihdytettiin porukkaa. Ja tehtiin muutenkin just sellaista, mistä mä itse tykkään.

    Meillä on itseasiassa ollut perinteenä yksi semi-nolostuttava polttariperinne, mutta siihen joutuvat osallistumaan kaikki jäsenet, eikä vain tuleva morsio. Vedetään nimittäin porukalla Junnu Vainion Isojen poikien lauluja, viimeksi pari viikkoa sitten Espan lavalla :D Ei se niin silleen hävettänyt, kun oli iso naislauma koolla ja sopivasti naamioiduttu höyhenpuuhkin ja vastaavin asustein.

    Polttareissa on musta just hyvä, että ei ihan jatkuvasti viipoteta paikasta toiseen, vaan on aikaa sille tärkeimmälle, yhdessäololle ystävien kanssa. Ne muistot säilyy pidempään kuin benji-hypyt ja tankotanssikurssit.

    About tasan vuosi sitten vietettiin yksiä polttareita, joissa morsio levytti Dingoa. Pätkä esitettiin häissä, oli se vaan hilpeetä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, häissä ei varmaan sit ehdi samalla tavalla rennosti hengailla kuin polttareissa. Mietin just, että kun vaan sitten ehtis ja osais edes välillä fiilistellä häissäkin, ettei menis koko päivä ihan ohi!

      Toi teidän polttariperinnehän on just hyvä, kun siinä ei nolata polttarikalua yksin. Kollektiivinen kohellus on hauskaa. Huvittavaa, että aika moni muisteli mun polttareissa, miten me ollaan laulettu julkisilla paikoilla milloin mitäkin, muun muassa baarista palatessa virsiä moniäänisesti ja jossain laivalla iskelmiä käytävällä innostuneelle keski-ikäiselle yleisölle.

      Jänskää kyllä vähän kuulla sen studiosession tulos, kääks... Se esitetään kans häissä, katotaan valuuko kyyneleet liikutuksesta vai häpeästä. :)

      Poista
  4. Ihanan kuuloiset polttarit! Mulla oli aikoinaan tyyliin piparinmyyntiä rautatientorilla (heh-heh, oli pikkujouluaika), sopi silloin kun ikä alkoi kakkosella. Ja pitää nyt kunniakseni sanoa, että tienasin niillä pipareilla 200€... Näillä hoitorahoilla tulee välillä mieleen, kuinka helposti voisikaan tienata rahaa ;)

    Tutullani oli polttarit, joissa hän oli housut kintuissa erään festarialueen portilla ja porukka sai maksua vastaan ruoskia perberille. No, toivottavasti on sanomattakin selvää, että kyseessä oli sulhanen. Nykyisessä elämäntilanteessani haluaisin polttarit, jossa saisi ylläri-ylläri nukkua ja syödä. Eli tyyliin pyjamabileet...

    Oon lukenut sun blogia jo kun odotin esikoista ja oon tykännyt sun jutuista ihan hirveesti ihanaa sarkastista huumoria unohtamatta :) Kommentoinutkin olen monesti anonyymina, mutta nyt siis näin tunnistettavammin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No totta toikin, että ikä vaikuttaa vähän siihen, mitä polttareiltaan toivoo. Tosin mun huumorintaju on edelleen sillä tavalla kypsymätön, että jotkut jutut naurattaa edelleen, esimerkiks näin pääsiäisen aikaan muna-sana. :)

      Mäkin vastasin eka, kun polttaritoiveita kyseltiin, että voisin ottaa hotellihuoneen ja mennä sinne päiväks nukkumaan! Onneksi kaasot kuitenkin keksivät vähän muutakin ohjelmaa.

      Poista
  5. Oi miten mahtavat polttarit! Alkaa pikkuhiljaa jänskättää omastakin puolesta, että onkohan ja millonhan ja mitä ja häh :) Omissa toiveissa olisi nimenomaan yhdessäoloa ja hyvää ruokaa (paljon!), saunaa ja jotain kivaa (tm). Olen valmis johonkin pieneen hölmöön asuun tms, mutta myymiset kuulostaa aivan kamalalta kohtalolta.. Kaveripiirini polttareissa ohjelma on kyllä yleensä ollut hyvin sankarin maun mukaista, joten uskon ja toivon, että niin on tälläkin kertaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, sulla koko ihanuus on vielä edessä! Oon vähän kade. :) Hauskaa päivää ja nauti! On ihana joskus saada olla se, jonka ei tarvitse huolehtia mistään.

      Poista