...ennen mentiin juhlimaan ja nyt vaan kotona istutaan. Toinen viikonloppu peräkkäin, kun nyhjään yksin lauantai-iltana kotona, "kipeänä" hohhoijaa. Ei jaksa mennä mihinkään rientoihin, joissa joutuu hankaliin tilanteisiin, kun ei voi ottaa. Ja vielä ei uskalla kertoa totuuttakaan. Joten valehtelen, kärsin omantunnontuskia ja istun säälimässä itseäni kotona. Mieskin meni kekkeröimään, ärsyttää.
Toivottavasti tämä muuttuu riemummaksi ajan myötä. Nyt oikeastaan on vain paskat puolet - tisseihin koskee, turvottaa, ällöttää, vessattaa, väsyttää, vähän väliä on pakko valehdella, koko ajan pelottaa, että miten tässä käy, ei voi juhlia eikä saa syödä sitä eikä tätä - mutta ei juurikaan mitään kivaa, kun vielä ei voi hehkuttaa kellekään, ei uskalla suunnitella mitään, ei hankkia mitään, eikä nauttia siitä, että meitä ehkä on ensi kesänä kolme.
Angstia helpotti vähän se, että kerroin yhdelle ystävälle. Asia tuntuu todellisemmalta, ja helpottaa, kun saa puhua.
Tänään on vissiin 6 + 0, jos laskuri pitää paikkansa. Seitsemättä viedään siis. Pienenpieni sydän on (toivottavasti!) alkanut sykkiä. Kummallista, hämmentävää ja liikuttavaa. Voi kun pääsis äkkiä näkemään, että siellä tosiaan on joku ja sillä olis kaikki kunnossa.
Edit: Huomasin juuri, että kommentointi ei toiminut. Nyt pitäis toimia, jos joku vaikka haluaisi joskus sanoa jotain. Se olis kovin kivaa.
Jee, kommentointi toimii, mua jo vähän harmitti kun en pystynyt mitään sanomaan täällä aiemmin.
VastaaPoistaIhanaa että joku muukin tuskailee samojen juttujen kanssa! Tämä alkuraskauden epävarmuus ja tuntemukset on niin hämmentäviä, eikä reaalimaailmassa tätä tosiaan uskalla vielä jakaa muiden kuin miehen kanssa...
Mä päätin tuon juhlimisen kanssa tehdä niin, että feikkaan nyt alkuvaiheessa juovani alkoholia, vaikka en sitten oikeasti juo pisaraakaan. Olen tehnyt nyt pari kertaa niin, että käyn baarista vaivihkaa hakemassa ginger alea (näyttää lasissa vähän siideriltä) tai jotain muuta alkoholitonta huomiota herättämätöntä. Kivempi se on kuitenkin käydä vähän ulkona välillä, ainakin jos ei ole liian väsynyt...
Mullekin tuli niin tuttu fiilis kun luin sun blogia. Lohduttavaa, että joku muukin on vähän pihalla tän homman kanssa. Oon käyny lueskelemassa keskustelupalstoja, mutta ilmeisesti normaalit ihmiset ei kirjoittele siellä. :)
VastaaPoistaGinger ale onkin hyvä vinkki, mä oon miettinyt pelkkää tonicia ja sitruunaviipaletta sekä alkoholitonta olutta. Ravintolassa se vois onnistuakin, mutta nää perutut menot on olleet koti-illanistujaisia - ajattelin, että menee niin vaikeeks feikata, jos joku muu täyttää lasia... Ootan kyllä tosi paljon, että vois tulla kaapista tän asian kanssa!
Siis MIKSI ei "SAA" kertoa..??!! Mua niin ottaa paahan tuo asenne. Tietenkin on mahdollista etta raskaus menee kesken, mutta jos menee niin ei se sen takia mene etta siita on jollekin kertonut. Keskustelupalstoilla ihmiset luettelee keskenmenojaan, mutta siita huolimatta kannattaisi muistaa etta suurin osa alkaneista raskauksista paattyy synnytykseen. Itse olen kertonut kenelle on tehnyt mieli, toisaalta enimmakseen kylla niille, joille mista tahansa vastoinkaymisestakin kertoisi. Esimerkiksi hyville ystaville, lahisuvulle, parhaille tyokavereille, jne.
VastaaPoistaHei vaan anonyymi, totta kai saa kertoa, jokainenhan valitsee itse mitä tekee. Ihan niin kuin kaikessa raskauteen ja sitten aikanaan omaan lapseensa liittyvissä asioissa.
VastaaPoistaMä ajattelin silloin vuosi sitten niin, että jos jotakin pahaa tapahtuisi heti alussa, niin en ehkä jaksaisi selittää asiaa kovin monelle. Ja lisäksi oli niin epäuskoinen olo itselläkin, että asiasta kertominen ei tuntunut hyvältä. Mutta kyllähän se siitä sitten todellisemmaksi muuttui, erityisesti sitten 7.7. kun vauva syntyi. :)