28.8.2011

Hatunnosto yh-vanhemmille

Miten useamman lapsen yksinhuoltajaäidit tai -isät oikein hanskaavat arjen? Missä välissä he itse käyvät suihkussa, syövät, siivoavat, käyvät vessassa tai mitään muutakaan? Hitto vieköön, olen ollut vain tämän viikonlopun yksin ja virta alkaa olla loppu. Lasken vaan tunteja ja minuutteja siihen, että mies avaa kotioven.

Puolustukseni laskettakoon kuitenkin ensimmäinen syysflunssa (tässä asiassa en olisi välttämättä halunnut olla edelläkävijä), joka vei mehut jo viime viikolla. Ensin flunssaantui Igge, sitten minä ja mies ja lopulta vauvakin sai osansa. Iggehän ei ensimmäisen elinvuotensa aikana sairastanut oikeastaan lainkaan, mutta ilmeisesti pienempien sisarusten osana on periä isommiltaan jokainen puistosta tai muualta pyydystetty pöpö. Onneksi selvittiin kuumeetta ja tauti taitaa (kopkop) olla hellittämässä.

Viikonlopun tähtihetkiä top 3:

1. Vauva huutaa soseet housussaan, tutti on kadonnut, Igge vinkuu ruokaa ja minulla on vessahätä, mutta yritän kuitenkin jalat ristissä säätää isommalle pikana ruokaa pöytään päästäkseni hoitamaan pienempää. Sitten kuuluu oho. Oho joo, litra maitoa imeytyy parhaillaan keittiön helvetillisen kokoiseen villamattoon. Illalla, kun molemmat lapset viimein nukkuvat (noin klo 23), saan käyttää rauhallisen hetkeni painavan maton huuhteluun saunassa. Vielä pitäisi keksiä, miten ikinä saan maton kuivaksi.

2. Olen päässyt itse nukkumaan puolenyön aikaan. Vauva heräilee syömään ehkä kaksi-kolme kertaa (?), ja kello 6.30 naapurihuoneesta kuuluu, että "Igellä on jano, mamma hakee vettä". Ei auta, lähden siis juottamaan esikoista. Kun yritän saada Iggeä vielä takaisin unille laulamalla, beibe herää ja alkaa itkeä. Menen syöttämään sitä ja Igge haluaa jäädä sänkyynsä. Hetken päästä herraa kuitenkin janottaa taas ja seinän takaa kuuluu jälleen kiljuntaa. Päätämme siirtyä sohvalle katsomaan lastenohjelmia, mutta eiväthän ne lauantaisin vielä ennen seitsemää ala. (Mikä on sivumennen sanoen ihan typerää, koska ainakin meidän lapsemme eivät herää viikonloppuisin myöhemmin kuin arkisin, vaan melkeinpä päinvastoin.) Luojan kiitos digiboksin tallenteista löytyy vanha Pikku Kakkonen.

3. Olemme lähdössä ulos. Isompi kieltäytyy säännönmukaisesti kaikesta: ei aamupalaa, ei vaatteita, ei vaipanvaihtoa, ei potalle, ei sukkia, ei kenkiä eikä ainakaan noita kenkiä, en tule sinne, en lopeta hyppimistä sängyllä, en anna pikkuveljen nukkua, EIEIEIEIEIEIEI. Pikkuveli huutaa, koska haluaisi olla sylissä tai koska isoveli käy tökkimässä sitä naamaan heti kun silmä välttää. Sitä perkeleen tuttia ei löydy edelleenkään. Minulla on hiki, haluan kahvia ja edes hetken hiljaisuutta. Yritän pukea itselleni vaatteita päälle, lohduttaa pikkuveljeä, suostutella isompaa pukemaan vaatteet päälleen ja vastustaa kiusausta juosta kirkuen ulos ovesta. Onneksi saan sirkuksen lopulta pihalle, missä tapaan kaksi naapuria, joilla on myös uhmaikäiset lapset. Juomme kahvia ja komennamme kaksivuotiaita ristiin, aurinko paistaa, vauva nukahtaa vaunuihin ja huomaan ajattelevani, että mikä tässä nyt muka oli niin kamalaa. (Muisti kyllä palaa nopeasti, kun raahaan sisälle neljänteen kerrokseen vastaanhangoittelevaa, kirkuvaa taaperoa ja rääkyvää vauvaa.)

Onneksi mies palaa reissultaan illalla. Kaiken lisäksi saan syyttää tästä itseäni: mitäs menin hankkimaan sille synttärilahjaksi sukellusviikonlopun Hangossa. Olisi pitänyt vaan ostaa joku porakone tai uusi pyjama.

10 kommenttia:

  1. Ihankumeillä! Lähetin muuten muutama viikko sitten kysymyksen ylelle tuosta pikkukakkosasiasta, koska se vaan on ihan käsittämätön. Takana oli yksi hyvin valvottu yksinhuoltajayö ja kuudelta alkanut uhmahirviöpäivä.

    VastaaPoista
  2. Tämän päivän Hesarissa oli kaksi kaksosten kasteilmoitusta, joissa ilmoittajana oli pelkkä äiti. Alettiin heti spekuloida L:n kans (meidän sunnuntaiaamujen lempihommaa, lukea nimettyjä-palstaa, hihitellä hassuimmille nimille ja pohtia vanhempien taustoja) että onko ne esim yksin hoidoilla hommattuja vai ihan sattumankauppaa ja päiviteltiin, että huhhuh, kun combo kaksi aikuista ja kaksi lasta on joskus tosi rankka, niin miten sitä pärjää yksin kahden samanikäisen kanssa?

    Mut hei, sukellusviikonloppu on vähän hele-vetin kovaa valuuttaa kun sun omasta ajasta neuvotellaan :D Näin mäkin kelasin kun päästin oman armaani viime viikonloppuna poikien kroketti-kännäys-sessiolle Vihtiin.

    VastaaPoista
  3. Uhmikset:)

    Eikö teillä toimi "uhkailu" uhmaikäiseen? Meillä jos on tommosta kiukkuamista esim. ennen ulosmenoa niin aika suoraan sanon, että ulos ei mennä jos ei potalla oo käyty ja takki laitettu päälle. Sit kysyn vielä perään, että haluatko oikeasti jäädä sisälle ja kyllä sit viimeistään alkaa tapahtua. Ylipäätänsä oon selvinnyt noi pahimmat uhmat joko uhkailemalla, tai tarjoamalla vaihtoehtoja. Ja nyt pikkuhiljaa taas kesän pituisen "en pue kenkiä enkä takkia" tauon jälkeen poju on ruvennut taas pukemaan itse vaatteensa (suurkiitokset tästä kyllä meidän perhepäivähoitajalle)

    Ei ole kyllä vielä sitä huutavaa vauvaa vieressä, mutta voin kertoa että olo on niin kamala et voisin vaan maata sängyssä kaikki päivät jos sais ite valita. Sillon taapero saa kyllä aika pitkälle touhuta omiaan ja oman päänsä mukaan, kunhan ei mitään suurempia pahoja tee.

    VastaaPoista
  4. Hei tsemppiä ihan kilokaupalla... Mä oon ollut yksin himassa kohta 2 viikkoa, mutta täällä on lisäkseni onneksi vain yksi lapsi. Alkaa kyllä olla pinna aika kireällä.... :)

    VastaaPoista
  5. Hei, niitä hyvin sujuneita arkitarinoita kehiin nyt vaan, mua alkaa pelottaa kahden natiaisen ralli!! Miehellä kun on tuota päivystystä riittää niin yksinäisiä viikonloppuja tulee piisaamaan.

    Tota oonkin miettinyt, et tartuttaako isompi pienempään kaikki pöpöt. Mekin oltiin tautivapaita (vakavampia ainakin) eka vuosi ja aika hyvin vieläkin, mutta tarhastahan niitä saa ihan liukuhihnalta. Pitääkö nappulat eristää eri kerroksiin vai mitä?

    Lupiinin nimipongailua on pakko kans kommentoida. Hupi on sama meilläkin. Mun teoria on se, että ne hassut tosi rimmaavat väännnökset on alle 25-vuotiaisen lapsia, koska kuka muu keksii sellaisia hötyjä. Siis MetteMyyMimosia tai vastaavia. Anteeksi jos nyt loukkasin. Kyse on teoriasta, ei nimestä sinänsä..

    VastaaPoista
  6. Liisa, huippua! Kerro heti mitä ne vastaa, jos ne vastaa. Törkeetä viedä tuolla tavalla vanhempien mahdollisuus rauhalliseen aamuun.

    Lupiini, nimipalsta on melkein ainoa syy, jonka takia joskus mietin Hesarin tilaamista. (Muita ovat Kuukausiliite ja kuolinilmoitukset.) Höblän palstat on ihan tylsiä Hesariin verrattuna. Ehkä niiden miehet lähti pakoon kuultuaan kaksosista? Niin tai näin, ei kyllä käy kateeks. Omaa aikaa pitäis kyllä neuvotella kalenteriin piakkoin. Sellasta ei-oo-kiire-kotiin-tyyppistä omaa aikaa, ei mitään vartin kauppareissua.

    Iiris, uhkailu on kyllä ahkerassa käytössä, mut teho vaihtelee. Välillä toimii ja välillä taas tyyppi on vaan että EI, kun sanon että haluutko sä ulos ollenkaan. Sisälle jääminen olis mun hermoille vielä pahempi vaihtoehto, minkä se pikkuriiviö taitaa aavistaa. :D

    Salamatkustaja tai sen mutsi, kiitti! Mies tuli onneks jo kotiin. Ajattelin sua parikin kertaa tän viikonlopun aikana, että miten ihmeessä sä selviät järjissäsi kesistä? Vaikka yhden kans on tavallaan helpompaa, niin kyllä toi taapero on se joka mun energiani vie, vauva menee vähän siinä sivussa huolehtien vain siitä, että edes päiväuniaikaan ei oo enää täydellistä rauhaa...
    Mama M, yh-viikonloppu tuntui varmaan siksikin väsyttävältä, että mulla oli alla jo ne normaalit viis arkipäivää, kun mies oli töissä. Eikös se sun mies saa päivystysten vastapainoksi sit välillä vapaatakin myös viikolla? Toivottavasti! Siisteysstandardeja on taas pitänyt laskea, samoin kuin itsensä huoltamiseen käytettävää aikaa, mut muuten oon kyllä oikeasti yllättynyt, miten luontevasti kahden lapsen kanssa oleminen sujuu. Vaikka välillä vähän pinnaa kiristää, etenkin tuon herra Ein kanssa taiteilu.

    VastaaPoista
  7. Hups: meillä uhkailua seuraava vaihtoehto on, että mä totean että ok. Äiti lähtee nyt ulos, jää sä sisälle. Johan tulee vipinää kinttuihin.

    Pikkasen kyllä pelkään, että kokeekohan tuo pieni sen jotenkin hylkäämisellä uhkaamisena, mutta yritän käyttää tuota vain äärimmäisessä tilanteessa. Yleensä se menee ihan positiivisessa mielin eli kun sisältä pitäs tulla sisälle eikä mikään käsky käy niin menen kotiovelle ja tokasen että "äiti menee nyt sisälle".. ja perässähän tuo tulee.

    Mutta mä epäilen kaikenkaikkiaan, että meillä on noin muutenkin tosi kiltti laps. Molemmat vanhempansa ovat olleet aika kilttejä lapsena, joten periytynee kai sieltä sitten.

    saa nähdä tuleeko kakkosesta sitten joku anoppikopio:D

    VastaaPoista
  8. Hei Hups! Onko ok, jos lisään blogiini linkin tänne sinun blogiisi? :)

    VastaaPoista
  9. eksyin tänne jostain ja jäin silmä kovana lukemaan näitä rivejä...
    meillä tuota katsellaan aina 4 viikkoa tai jotain sinne päin kerrallaan... mutta noin se menee joka päivä, samalla lailla, tai jopa paremmin, sillä sen jaksaa. Onneksi päivä vaihtuu aina toiseen ja saa alkaa alusta, samat kiukut ja hyvät hetket :D
    ihan tyhmää on että lastenohjelmat alkaa viikonloppuna niin myöhään :/ mitä niilä enää sitten 9 jälkeen tekee kun uhma roikkuu oven kahvassa huutamassa pukee ja ulos :D

    VastaaPoista