14.1.2013

En kehtaa päivittää tätä Facebookiin

Tuossa näkyy meidänkin jalanjäljet. Todellisuus on tällä hetkellä ihan jotain muuta.
...mutta jonnekin mun on pakko kiroilla että voi vittu, vanhempi lapsi laattasi taas aamupäivällä pitkin ja poikin. Edellisestä kierroksesta on aikaa alle kuukausi, ja siihen väliin mahtui koko perheen sairastama mojova flunssa, joskin pienin oli ainoa, joka onnistui kehittämään korvatulehduksen ja kolme päivää kestäneen yli 40 asteen kuumeen.

Vuoraamme siis taas esikoisen oleskelupaikat paksuilla pyyhkeillä (helpompi pestä kuin patjat/peitot/sohva) ja asetamme lähistölle vadin, jos vaikka se ehtisi alle hyökyaallon iskiessä. Ja muistamme taas (myös mies, toivon) mopattuamme aamulla eteisen ja kylpyhuoneen kloriitilla, desinfioituamme ovenkahvat ja -pielet, vesihanat ynnä muut klähmäiset paikat, pestyämme sekä eteisen että kylpyhuoneen matot ja käytyämme suihkussa syöttötuoliin pelastettua pikkuveljeä lukuunottamatta, että villisti laattaavaa lasta ei kannata lähteä kuljettamaan yhtään mihinkään, vaan vahingot kannattaa yrittää minimoida yhteen paikkaan.

Lisäksi jäämme toki jännityksellä odottamaan, millä laajuudella tuho iskee tällä kertaa. Mukavana lisämausteena tässä on tietenkin se seikka, että miehellä olisi huomenna kolmas haastattelu yhteen työpaikkaan, joten oksentelu ei ole kovin toivottavaa. Toistaiseksi on ollut rauhallista, itse asiassa molemmat lapset nukkuvat päiväunia, mitä ei ole tapahtunut kuukausiin. Täystyhjennys on ilmiselvästi uuvuttavaa hommaa.

Jos joku asia on tullut itselleni pienenä yllätyksenä lapsiperhe-elämässä, niin se on kyllä tämä helvetin sairastelun määrä. Kumma, miten se aina kesällä unohtuu. Paitsi, että lapset imevät itseensä ilmeisesti joka toisen ulkomaailmassa kiertävän basillin, sairastan myös itse joka jumalan lastentaudin, jonka ne kantavat kotiin. Eikä tähän näemmä tarvita edes päiväkotia, kyllä se vastustuskyvyn vahvistaminen (jona siis yritän itse tätä rallia ajatella) näemmä onnistuu myös kotihoidossa, jos vaan on muuten tapana liikkua lasten kanssa myös kodin ulkopuolella.

Sairastelusta puheenollen olen tässä mietiskellyt myös, että meinaako pikkuveli kehittää korvakierteen isoveljen ja vanhempiensa tapaan. Todennäköisyys ainakin on suuri. Jospa sille saataisiin ne putket vähän nopeammin, jos siltä näyttää. Isoveli nimittäin ehti syödä 10 kuukaudessa ainakin yhtä monta antibioottikuuria, kun tulehdus ei ikinä lähtenyt ilman eikä aina edes kertakuurilla.

Ja otsikkoon viitaten: en ole koskaan ihan ymmärtänyt, miksi ihmiset raportoivat sekä omat että lastensa taudit Facebookissa piinallisella tarkkuudella. Tänään tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että johonkin tätä turhaumaa pitää huutaa. Että ei saatana, ei taas aloiteta sitä oksentamista ja sontimista. Onneksi on tämä blogi.

14 kommenttia:

  1. Joku viisas lekuri on joskus sanonut, että lapsi sairastaa keskimäärin 10 flunssaa ja 5 vatsatautia vuodessa eli ei siihen kovin montaa tervettä hetkeä jää vuodessa, erityisesti jos on monta lasta ja kaikki sairastaa tietysti eri aikaan... Mutta se kuulemma helpottaa siinä vaiheessa, kun lapset menee kouluun, kun vastustuskyky alkaa olla jo hieman parempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän neuvolantäti väitti, että jo 4-5-vuotiaana helpottais... Oli miten oli, vastustuskykyynhän sairastelulla pitäis kai olla hyvä vaikutus. Jospa meillä ei sit aikanaan tulis hirveetä tautikierrettä, kun ipanat menee päiväkotiin.

      Mut siis viis vatsatautia? Ei kai se voi pitää paikkaansa? Huuh, kuulostaa kamalalta.

      Poista
    2. Meillä ei ole ollut vielä *kop kop* lasten olemassaoloaikana viittä vatsatautia, saati että viittä joka vuosi. Ja vanhin on jo päälle 4vee. Et ei kai se ihan paikkaansa pidä, mutta tosi huonolla mäihällä eka on elokuussa, sit marraskuussa, joulukuussa, tammikuussa, helmikuussa ja sit se maaliskuun lopun kierre vielä, siitähän ne viisi saisi... Yök.

      Poista
    3. Me selvittiin yli 2,5 vuotta kokonaan ilman vatsatautia, mut nythän tässä on jo otettu vähän takaisin... Totta, että on kai se mahdollista sairastaa viiteen kertaan, mutta totta myös, että ehkä se on enemmänkin todella huonoa tuuria kuin sääntö. Toivon!

      Poista
    4. Ehkä toi viisi vatsatautia vuodessa on vain lohdutukseksi niille kovaonnisille poloille, joille se on todellisuutta. Että "ihan normaalia tämä on, hei". ;) Vähän sama, kuin kuulemani lausahdus lääkäriltä raskausaikana: "jos äiti voi huonosti (laattaa), niin lapsi voi hyvin!". Oh yeah, tuskin niiden raskauspahoinvoinnista ei-kärsivien sikiöt sen huonommin kehittyivät kuin omanikaan.

      Poista
    5. En mä tiedä pitääkö tuo viis vatsatautia oikeesti paikkaansa, mutta kyllä musta tuntuu, että voi se pitääkin, jos ne lievemmätkin versiot lasketaan mukaan...

      Poista
  2. Också jag mår dåligt, försökte jag skriva. Blää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bläh, inte kiva. Hoppas det inte är/var spysjuka!

      Poista
  3. Sama on riiponut muakin, siis tautien määrä ja varianssi. Mahatautejakin voi saada sarjatulituksena, samoin yskää ja flunssaa. Ennen lapsia saattoi mennä vuosia, etten ollut koskaan kipeenä. Ja meillä ei ole vielä sairastettu yhtäkään rokkoa tai muuta klassista lastentautia, niitä malttamattomana odotellessa...

    Musta Facebookin detaljoidut tautiraportit on kans hämmentäviä. Ja hämmentäviä on myös joskus niihin kommentoivat. Joskus vuosia sitten (ennen sikainfluenssaa) yks perheellinen kaveri päivitti, että "koko perhe kipeenä huoh" tms. Sitten joku kommentoi siihen että "voi ei! toivottavasti ei vaan ole mitään vakavaa!! jaksuja!!!". Tollanen ylitsepursuava ja kohteensa sivuun roiskahtava empatia on musta aina niin hämmentävää, että tuon nää omat tautitiedot esiin lähinnä mustan huumorin kautta. Yleensä en kyl niistä edes kauheasti naamakirjassa huutele, kun niiden kiinnostavuusarvo ei ole kovin korkea. Poikkeuksena mainittakoon se, että Lipsi oksensi taannoin mun suuhun. Se oli kyllä yks äitiyteni tähtihetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en edes muista, milloin mulla olis ollu esim. vatsatauti ennen lapsia. Paitsi joo, kerran raskausaikana, mut muuten. Vatsataudin "immuniteetti" on kuulemma lyhytaikainen, jos sitä onkaan, joten siks niitä voi sairastaa putkeen useammankin. Ja esim. just joku noro elää niin kauan, että periaatteessa samasta viruksesta voi sairastua monta kertaa, kun sille ei kehity immuniteettia. Tosi lohduttavaa, he.

      Suuhun laattaminen on kyllä jotain niin älytöntä, että sen voi mun mielestä kertoakin. Ehkä noihin tautijuttuihin pätee sama kuin lapsi-, työ-, hevos-, koira- jne. juttuihinkin - ei ne mua häiritse, jos niissä on joku pointti. Mut sellanen "meillä on taas kaikilla ripuli" -tyyppinen raportointi hämmentää. Tekis vaan mieli huutaa, että too much information! Paitsi että informaatioarvo ei oo kovin korkea.

      Poista
  4. Mä kehtaan tunnustaa, että mä päivitän juuri sen lähes kaiken siellä FB:ssä. Yksinkertaisesti siksi, että se on monesti yksinkertaisin tapa viestiä sillä hetkellä juuri niille, joiden puheluihin ja viesteihin en ehdi oksennusastiana toimimiselta välttämättä vastata, että näin meillä, täältä ei nyt hetkeen taas kuulu. KUn vielä raivostuttavampaa minusta on lätistä samat asiat tai tekstata sama info kaikille. Mutta liika on aina liikaa :)

    Huvittavaa sen sijaan on taas tämä synkronoinnin määrä. Näköjään kaikkien kanssa. Ensin oli ripuli-verstio vatsataudista about samaan aikaan, vuodenvaihteessa korvakierre ja nyt tämä halvatun noro-poro. Aika hyvä setti muuten pariin kuukauteen.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No et päivitä! Tai mulla on ainakin mennyt ohi päivittäiset teidän suolen toimintaa tai eri eritteiden määriä ja osumapaikkoja ruotineet raportit. :)
      Joo meillä menee kyllä taudit hienosti synkassa. Huvittavaa ja mua kyllä vähän nauratti myös työhaastattelujen ja oksutaudin ajoitus! Tosin mä väittäisin, että tää ei ollu noro - meillä oli se viime keväänä ja se oli karmiva kokemus. Toistaiseksi olemme selvinneet kahdella oksennuksella by Igge eilen aamulla, eikä sitten mitään. Toivottavasti tää ei oo tyyntä myrskyn edellä!

      Poista
  5. OMG. Tsemppiä. Meillä on toistaiseksi ollut yksi vatsatauti lasten aikana (esikoinen nyt 2,5-vuotias) ja se tuli näppärästi silleen, että lapsi oli hoidossa isovanhemmilla ja mä työhaastattelussa 3,5 h:n ajomatkan päässä lapsesta. Ehdin onneksi sinne isovanhemmille ennenkuin iski omalle kohdalle toden teolla päälle. En oikein tiedä miten olisin selvinnyt autolla perille asti, jos olisi pitänyt pysähdellä oksentamaan ja sen jälkeen jatkaa ajamista 100 km/h nopeusalueella.

    Toivottavasti sunkin mies laattaa vasta haastattelun jälkeen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä hitto näissä työhaastatteluissa ja yrjötaudeissa oikein on? :D Todella mystistä. Onneks tämäkin haastattelu sujui ilman oksuja. Vieläkin on ihan rauhallista, vaikka säikähdän joka kerta, kun pikkuveli vähän yskäisee sängyssään.

      Poista