8.1.2013

Vuosi 2012 hervottoman kokoisessa pähkinänkuoressa

Vuosikatsaus 2012 kuvina.
Viimeiset kolme viikkoa pähkinänkuoressa: lapsi laattaa, aikuinen laattaa, toinen lapsi laattaa, kaikilla on vatsa sekaisin, lapsi ei syö, joulu, aikuista närästää, aikuinen flunssassa, uusivuosi, lapsi (pienempi) yskii yöt, samalla lapsella on 40 astetta kuumetta, edelleen samalla lapsella on korvatulehdus. Nyt epäilen, että vietämme pientä välivaihetta ennen kuin isomman räkis iskee päälle täydellä teholla.

Jossain välissä olen yrittänyt täytellä Lupiinista törkeästi lainaamaani vuosikatsausta, jonka muistelen tehneeni joskus aiemminkin. Here goes. Ja luvassa on muuten sitten valtava maratonpostaus, kirjoitan nyt sitten koko rahan edestä kun olen ollut niin kauan hiljaa!

1.    Mitä sellaista teit vuonna 2012, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Menin naimisiin ja vaihdoin nimeä. 

2.    Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
Piti oikein tarkistaa, että mitä tuli luvattua. Lupasin seuraavaa:
1)    En ole yhtään päivää raskaana - ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2007. Tsek. Ei vaaraa.
2)     Menen naimisiin. Tsek.
3)     En kiirehdi töihin, vaikka vähän mieli sinne aikuisten maailmaan vipattaa, vaan otan ilon irti tästä mahdollisesti viimeisestä tilaisuudestani elää näin. Opiskelen syksyllä sen verran ja sitä, mitä huvittaa. Tsek. Kävin ruotsinkurssilla (hakemassa helppoja opintopisteitä), menin kesken jääneiden gradujen elvytysryhmään ja tein vähän sosiaalipsykaa.
4)     Käytän joululahjaksi saamani kymmenen kerran joogakortin ennen kesää.  Ylläri, tästä jäi pari kertaa käyttämättä. Ennen häitä olin ahkera, mutta sitten tuli laiskuus ja kesä ja kylläpä sen muuten vyötärönauhasta huomaakin. Kokonaisuudessaan vuosi 2012 oli kuitenkin liikunnallisempi kuin pitkään aikaan, sillä se sisälsi muutakin kuin pelkkää arkiliikuntaa.

Minusta 75 % on kuitenkin aika hyvin. Joten voin ihan hyvin lupailla täksi vuodeksikin jotain. Koska minulla ei enää ole vauva-nimistä tekosyytä, panoksetkin kovenee. Lupaan siis:
1)    Tehdä graduni valmiiksi.
2)    Palata syksyllä töihin.
3)    Yrittää innostua kuntosalilla käymisestä ja vähentää sokerinsyöntiä.
4)    Jäkättää vähemmän.
5)    Hävetä vähemmän (tästä lisää myöhemmin).

3.    Synnyttikö kukaan läheisesi?
Vauvojahan syntyy nykyisin kaveri- ja tuttavapiiriin aivan jatkuvasti, joskin viime vuoden läheisin synnyttäjä suoriutui hommastaan jo tammikuun alussa. Tänään juhlittiin samaista, nyt siis yksveetä ukkelia. Omituinen juttu muuten, että viimeisen parin vuoden aikana ystävä-/tuttavapiiriin syntyneet pikkusisarukset ovat lähes poikkeuksetta poikia: viidestätoista yksi on tyttö!

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei. Viime vuodet ovat olleet iloisten perheuutisten aikaa, mutta (inho)realisti minussa muistuttaa, että näin ei jo ihan luonnollisista syistä voi jatkua loputtomiin. Odotan kauhulla ikävää puhelua, vaikka tiedän, että ahdistumisessa ja pelkäämisessä ei ole mitään järkeä.

5. Missä maissa kävit?
Järjestyksessä: Espanja (Kanariansaaret), Ruotsi, Singapore, Malesia. Niin ja juhannuksena oltiin Ahvenanmaalla, sielläkin tuntuu aina kuin olisi ulkomailla. Matkakuume nostaa silti taas päätään, tänä vuonna haaveilen pääseväni jonkun kaverin kanssa New Yorkiin ja kesällä olis yhdet häät Ranskassa ja sitten tahtoisin vielä johonkin perhelomalle kesällä ja olishan se ihanaa taas paeta marraskuuta ja on se Etelä-Amerikkakin vielä ihan kokonaan käymättä ja ja ja… Ikävä kyllä viime vuosi oli häineen ja matkusteluineen ehkä kallein ikinä, joten ellei rouva Fortuna ala kovin potkimaan esim. lottovoiton muodossa, joutunen tyytymään hieman pienimuotoisempaan matkailuun.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2013, jota puuttui vuodesta 2012?
Vauvan. VITSIVITSI! Palkallisia töitä. Pidempää pinnaa. Makuuhuoneemme takaisin vain aikuisille.

7. Mitkä vuoden 2012 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
28.4. Se oli kaunis, kirkas kevätpäivä ja vietimme ihanat häät. Tunsin itseni kauniiksi ja onnelliseksi koko päivän. Olin ja olen tosi kiitollinen tästä omasta perheestäni ja kaikista niistä ihanista ihmisistä, jotka juhlivat kanssamme. Tänään katsoin Satuhäitä, jotka oli vietetty samana päivänä kuin omamme (vaikka oli kyllä aika laimea jakso, höh), mutta muistelin kaihoisan onnellisena omaani. Sitä edellispäivää, kun kaikki alkoivat saapua kaupunkiin ja juhlapaikan palaveria ja yhtä rauhoittavaa olutta sen jälkeen ja yöllisiä valssiharjoituksia ja aamun valoa ja kampaajaa ja shamppanjaa ja kaikkia ihmisiä ja etkoja hotellin sviitissä ja miten bestmanin autossa soi goin’ to the chapel and  we’re gonna get married ja kanttorin myöhästymistä ja ratikka-ajelua ja puheita ja naurua ja kyyneleitä ja tunnelmaa ja vaan sitä koko päivän mielettömän hyvää flow’ta. Niisk.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Pääsimme yli parisuhdekriisistä ja järjestin siinä sivussa 120 vieraan häät.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Kiriherkkyys. Jäkättäminen. Kaaoksen ja keskeneräisyyden sietokyvyn puute. Miehen alentuva neuvominen lastenkasvatuksessa. Se jo mainittu kiristävä vyötärönauha.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Minulla oli lukematon määrä flunssia ja kaksi vatsatautia. Peruslastentauteja siis. Lisäksi olen allergisoitunut jollekin ruoka-aineelle, mutta en ole vielä ihan varma, mille. Yritän olla tunnustamatta tätä tosiasiaa varsin näkyvistä ihoreaktioista huolimatta, koska en vaan jaksaisi olla allerginen.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Hääpuku.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Pikkuveli on kovin koomisessa iässä, ja jotenkin tosi huvittava tyyppi muutenkin. Se on vaan sellainen pieni elämäntapataiteilija.

13. Kenen käytös masensi?
Masennun harvemmin kenenkään käytöksestä, typerehtivät ihmiset saavat minut enemmänkin raivostumaan. Sen sijaan uutiset masensivat useinkin, välillä tuntui, että en uskalla lukea muuta kuin Viihde-osiota.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Häät ja marraskuinen matka olivat ehkä suurimmat yksittäiset menoerät. Lapsiin meni epäilemättä myös melkoisesti rahaa, välipaloista välikausihaalareihin.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Kaukomatkasta. Häistäkin ainakin välillä, kun kehtasin. Joo ja opiskeluhommista!

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2012?
Jenni Vartiaisen Ihmisten edessä, jonka pääsin levyttämään polttareissani uusin sanoin. Posti-Paten tunnuskappale, jota pikkuveli alkoi hyräillä jo reilusti alle vuoden ikäisenä. Ja varmaan näistä pikkulapsivuosista yli päätään muistuttaa aina Sininen uni, jonka laulan esikoiselle joka ikinen ilta.

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:

b) laihempi vai lihavampi?
Olin jopa ihan mainittavasti laihempi, nyt valitettavasti vain jonkin verran. Miksi, miksi en ole ihminen, joka on luonnostaan hoikka? Tai edes ihminen, jolla on rautainen itsekuri?

c) rikkaampi vai köyhempi?
Yhtä peeaa kuin edellisvuonnakin. Paitsi että heräteostin joskus ohimennen muutaman Orionin osakkeen (millainen ihminen heräteostaa osakkeita, häh?), ja yllätyksekseni huomasin niiden nousseen jotain 30 %. Valitettavasti omistan niitä niin vähän, että voitto on silti vaan kymppejä. Mutta plussaa se sekin on!

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Tuhlanneeni lempeyttä myös mieheen.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Stressaanneeni, kiukutelleeni.

20. Kuinka vietit joulua?
Miehen vanhempien kakkosasunnolla etelärannikolla tuntien itseni yksinäiseksi. Siellä olen aina vain vieras, eikä se siitä mihinkään muutu.

22. Rakastuitko vuonna 2012?
En ainakaan romanttisesti.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Lasketaanko norovirus?

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Katson telkkaria tosi harvoin, paitsi Pikku Kakkosta. Seurasin lähinnä vain Solsidania, Tuhkimotarinoita ja Suomen Huippiksia. Mut hei Satuhäistä alkaa uusi kausi, wohoo!

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En erityisesti vihaa ketään. On ihmisiä, joista en pidä ja joita en mielelläni edes siedä, mutta en silti vihaa heitäkään.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Elämää Pohjois-Koreassa.

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Ei tule mieleen yhden yhtä musiikillista löytöä. Hyräilen lähinnä Risto Räppääjän ja Viileän Venlan biisejä. (Se on nyt todella in, ja on aika huvittavaa, kun isoveli yrittää käyttää sanoja ”chillaa” ja ”mo” ja ”ooämgee”. Ja eräänä iltana se kuiskasi minulle ujostellen, että on vähän kiinnostunut Viileän Venlan pee-impistä. Mistä näitä juttuja oikein tulee?!)

28. Mitä halusit ja sait?
Toistan itseäni, mutta onnistuneet häät. Kroppani takaisin vain omaan käyttööni. Useita mahdollisuuksia käydä tarvittaessa lähikuppilassa lasillisella.

29. Mitä halusit, muttet saanut?
Eniten olisin halunnut, ettei mies olisi taas tässä tilanteessa. Miten sen nyt muotoilisi, loppua sille, että ensimmäinen keino säästää on potkia jengiä pihalle ja muutenkin jonkinlaista järkeä suomalaiseen työelämään.

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Meinasin kirjoittaa, että uusin Bond, mutta näinkin sen vasta uudenvuodenpäivänä. Olen vasta nyt loppuvuodesta oikeastaan katsonut elokuvia pitkästä aikaa, ja tykkäsin esim. Kuninkaan  puheesta ja Bridesmaidsista, jotka tosin eivät ole mitään uutuuksia. No, olen niin vanha, että mun ei tarvitse olla kovin cool.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Mitä ihmettä mahdoin tehdä? En muista yhtään, kai se meni jossain pää häissä jo. Täytin 33 vuotta, ja mietin, että miten minä voin olla 33-vuotias kahden lapsen äiti ja ihan pian rouvakin. Siis minä, joka ihan juuri olin kevytkenkäinen ja huoleton kakskymppinen?

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Vähempi taistelu kotirintamalla alkuvuodesta. Muutenkin toivoisin saavani kahdenkeskistäkin laiskotteluaikaa joskus. Kahdenkeskiseksi ajaksi ei lasketa kotitöitä lasten nukahdettua.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2012
Pyrkimys on panostaa määrän sijaan laatuun, mutta sorruin edelleen välillä halpisketjujen trikoorääsyihin, joista ei pääse eroon edes kirppiksellä. Talvella valitsen mieluummin palelemattomuuden kuin tyylin, tervetuloa siis merinokalsarit ja Sorelit ja muut kaverit. Paitsi jos menen baariin, niin menen korkkareissa ja kuljen sitten vaikka taksilla.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Ystävät. Erityisesti saman elämäntilanteen jakavat sellaiset. Satunnaiset irtiotot. Se, että mies on ihana ja antaa minun nukkua aamuisin.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Vaalit ne vaan jaksaa aina kiinnostaa. Ihmisten reaktiot ja se, miten somessa muodostuu helposti vain yksi ainoa oikea mielipide. Se, miten innolla (osittain myös raivostuttavalla sellaisella) jotkut mainostavat kantaansa Facebookissa – tosin usein vain linkittämällä jonkun muun ajatuksiin. Surullisella tavalla myös se, millaisia asioita ihmiset kehtaavat sanoa ääneen ja omalla nimellään.

37. Ketä ikävöit?
Yhtä kaasoistani, joka asuu idässä. Ajoittain myös omaa nuorta, huoletonta, rypytöntä itseäni.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
En kyllä yhtään muista, ketä uusia ihmisiä olisin tavannut vuonna 2012? Paitsi muistanpa sittenkin yhden hauskan ja terävän naisen, äidin ja blogistin, jonka kanssa vietimme kuplivan illan sateisessa Helsingissä. Terveisiä vaan sinne! 

PS. Edellinen maratonkatsaus vuodelta 2009 löytyy täältä.
PPS. En jaksa edes yrittää oikolukea tätä vuodatusta, pahoittelen.

8 kommenttia:

  1. Mukava vuosi sulla takana, toivotaan että tämä alkanut vuosi olisi yhtä hyvä! Miehen työkuviot varmasti stressaavat ja kunnolla, mutta eiköhän kaikki jollain aikavälillä järjesty. Sen järjestymisen odottelu ja kaikki epätietoisuus vaan on niin närästävää. Ovatko ne teidän ulkomaillemuuttosuunnitelmat vielä akuutteja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luovuttiin ainakin siitä alkuperäisestä ajatuksesta, koska työnkuva ei olis ollut yhtään sen kiinnostavampi kuin täälläkään eikä tuntunut kovin fiksulta rahdata koko perhettä uuteen maahan sellaisen duunin perässä, joka ei oikeasti kiinnosta yhtään. Mut olemme periaatteessa avoimia myös ulkomaille, joskin etusijassa mies etsii hommia täältä.

      Kyllä ne hommat aina jotenkin suttaantuu, tai niin ainakin uskon. Mut epätietoisuus on todella närästävää, niin kuin sanoit! On tässä kuitenkin jotain positiivistakin - mies on enemmän kotona ja pojat kehrää. Ja miksei vaimokin. ;)

      Poista
  2. Tuhlannut lempeyttä myös mieheen. Touchè. Myöskin se "neuvoisin vähemmän miestä lapsihommissa" osuus osui ja upposi. Huoh. Miten halvatussa se onkin helposti siinä suossa, että lapsia vaan halii ja pusii aamusta iltaan ja miehelle (oikeasti ihanalle, osallistuvalle jne jne.) jakelee lähinnä ohjeita.. Oi parisuhde sanon minä.

    Kiitos terveisistä, kivaa oli. Ens viikonloppuna olenkin muuten tulossa maisemiin ihan samalla kaavalla Gaijinista asti, mutta piru kun on taas tiukka aikataulutus treffilöiden suhteen.

    Pitäiskös oikein järjestää joku blogistimutsien superbrunssi, että tulisi kaikki napakat naiset tutuiksi yhdellä kertaa. Oliskohan liika liikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi parisuhde toden totta. Kai tekin sanoitte ennen lapsia, että "meille ei sit ainakaan ikinä käy niin että lapset vie kaiken huomion" ja että "me kyllä sit ainakin pidetään huoli siitä että ehditään viettää säännöllisesti aikaa myös kahdestaan"? Sillä lailla me naiivisti kuviteltiin, että käytäis tyyliin kerran viikossa jossain deiteillä. Tai edes kerran kuussa. Buahaha.

      Ens viikonloppu on onneks mullakin/meilläkin aikataulutettu hyvin tehokkaasti. Mut superbrunssi, joo! Mä oon ainakin mukana!

      Poista