21.1.2013

Nyt v***u nukkumaan

Lapset vetelee sikeitä siististi omiin sänkyihinsä lajiteltuina kuin pienet, tyytyväiset porsaat. Mies tuhisee autuaana omalla patjanpuolikkaallaan. Mutta minä riivatun yökukku täällä vaan valvon vaikka kello on kaksi.

Missä mun unet on? Takana on kuitenkin viikonloppu, jonka kaiken järjen mukaan olisi pitänyt johtaa sietämättömän painaviin silmäluomiin. Valvoin myöhään perjantaina, nukuin huonosti ja vähän. Lähetin miehet maalle, tein melko saatanallisen tentin ja sitten perusteellisen tälläytymisprosessin jälkeen lähdin illanviettoon sellaisten naisten seurassa, joiden kanssa yhteistä historiaa on takana jo 15 vuotta.

Aloitimme drinkeillä Liberty or deathissä, se on ihana ja käyn siellä aina kun mahdollista. Sitten söimme ja järkytimme epäilemättä epähuomiossa jutuillamme tarjoilijaparkaamme legendaarisessa Kosmoksessa. Siinä tuli käsiteltyä tissinkohotusten periaatteet, lantionpohjalihasten jumppaohjeet, alkoholismi, pian 15 vuoden takaiset kokemukset samoista miehistä, eri miehistä, valtaisan varustelluista miehistä, osittain myös naisista ja hysteeriset muistot mm. siitä, miten aikoinani vein avuliaasti baarista palatessa kotona nukkuneelle silloiselle kämppikselleni (nykyiselle hyvälle ystävälleni ja kahden pienen pojan äidille) snägärijonosta löytämäni hollantilaispojan. Tuliaiseksi, ymmärrättehän! Toki läpi käytiin myös päivällisreseptit ja lasten sairastelut, sen verran keski-ikäistyneitä mekin jo olemme.

Jatkoimme vielä Aussie barin (ei istumapaikkoja, täyttä, nuoria ihmisiä) kautta Shakeriin (ihana inkiväärimojito, rauhallista), siitä Bäkkäriin (vähän turhan rokkia, kikatuttavannimisiä lökö-shotteja, illan kiukkuisin vessakohtaaminen) ja viimeiseksi vielä minnes muuallekaan kuin Looseen (jonotusaika 15:40:31 - otin aikaa, alakerrassa hyvät bileet, iloista ja ihanasti vähän Lostari-henkistä).

Sitten tulin kahden ystävän kanssa kotiin, juoruttiin vielä hetki ja vähän sisustettiin (tai siis suunniteltiin), kunnes viimein vähän vaille viisi otin leveän x-asennon keskelle parisänkyä ja laitoin silmät kiinni. Kun avasin ne seuraavan kerran, kello näytti 11.45! Eikä kukaan ollut herättänyt minua kertaakaan.

Koska (tai vaikka) mr. Kankkunenkaan ei kunnioittanut meitä läsnäolollaan, lähdimme vielä brunssille. Sitten tulin kotiin, hyvästelin seuraneitini ja asettauduin sohvannurkkaan katsomaan Hercule Poirot'ta. Nautin rauhasta ja ei minkään tekemisestä, kunnes illansuussa ovesta tupsahti kaksi pienempää ja yksi isompi rakas. Ne pienemmät piti sylitellä perusteellisesti siinä eteisen lattialla, voi mitä riemukkaita pikku olentoja ne ovat. Mun lapset. Mun!

Takana on siis ihana, hauska ja teoriassa väsyttävä viikonloppu, mutta miksi minä en vaan nuku? Argh!

PS. Toki uutisia on myös sairausrintamalta. Heti superdieetistä toivuttuani pienimmälle nousi kuume. Koska korvakuurin loppumisesta oli vasta muutama päivä, kuskasimme tyypin lääkäriin tarkastettavaksi. Samalla kurkattiin myös putkitetun veljen korviin. Pienempi pääsi puhtain paperein, mutta isompi on onnistunut kehittämään itselleen liimakorvan. Seuraavaksi suuntaamme siis korvalääkärille ja mahdollisesti uuteen putkitukseen. No, onneksi on vakuutus.

6 kommenttia:

  1. Wau!!!! Ihan mahtavan kuuloinen ilta. Mä huomasin haikailevani viime viikolla jotain totaalista kreisibailaus-iltaa. Krapulaa en kaipaa mutta sellainen tasanen hönö koko illan, hyvää musaa ja hullua pomppimista, ihmisiä, ruokaa ja aurinkoisia naamoja olisi ihanteellista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä huippuilta, ei olekaan näin pitkällä kaavalla tullut juhlittua pitkään, pitkään aikaan!

      Mä laskeskelin, että kai siinä tuli kumottua 8-10 alkoholiannosta, mutta kun aikajänne oli 12 tuntia ja nautimme myös tukevan aterian, niin oikeastaan ainoa seuraus oli väsymys. Joka tosin sekin sitten katosi, kun olis pitänyt nukkua.

      Poista
  2. Ihanan kuuloinen krebaus-ilta! Ja onneksi kankkuskeiju ei liihotellut luoksesi. Joskus se menee niin, jos juo tosi paljon ja remeltää aamuun asti, ei jostain syystä tule krapulaa, mutta sitten jostain parin-kolmen lasin punkeliitinmaistelusta voi tulla suorastaan pahoinvointi. Syöminen on varmaan avainsana. Tai sitten se, ehheh, että herää kännissä ja osaa loiventaa esim lonkerolla. Tuota jälkimmäistä ei oo tullut lasten jälkeen harrastettua, mutta edellisessä elämässä saattoi mennä sunnuntaikin levottomissa tunnelmissa...

    Mut joo, krebaus-jee, se on ihmisen melkein parasta aikaa! Suunniteltiin perjantaina Munkkisaaressa pikkujouluja, siis mammapikkujouluja. Pitäis varmaan aktivoitua, lupasin laittaa ryhmämeiliä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä veikkaan, että avain krapulattomaan olotilaan oli siinä, että tuli juotua muutakin kuin viiniä = myös laimeampia vaihtoehtoja sekä vettä, syötyä kunnolla ja vielä nukuttua keskeytyksettömät yöunet päälle. Varsinkin viimeinen on usein mahdotonta toteuttaa. Tai sitten mä vaan olin voinut niin pahoin jo viikolla, että universumi katsoi kiintiön täyttyneen jo silloin, mistä näistä tietää.

      Mä en oo muuten ikinä oikein hanskannu tota loiventamista, musta tulis todella huono alkoholisti kun ei vaan pysty juomaan mitään alkoholipitoista krapulassa. Enkä osaa tissutella yksikseni kotona, alkoholi on mulle kovin sosiaalinen juttu. No, nykyisinhän tietty voi olla sosiaalinen etänä, onneks en oo enää 20+... :)

      Haistelinkin vähän tällaista pikkujoulusuunnitelmaa jostain rivien välistä, ja oon innolla mukana! Nyt esseetä kirjastossa, whoopwhoop. Mä tunnen itseni niin ahkeraksi opiskelijaksi näpytellessäni tätä konetta täällä, toivottavasti kukaan ei nää että kyse onkin vain blogin kommentoinnista.

      Poista
  3. Blogissani odottaisi sinulle haaste :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mulla onkin luonnoksissa kesken parikin näitä haastepostauksia, lisään tän sinne toisen samanlaisen jatkoksi. :)

      Poista