Oh, uutiset loppuivat, nyt täytyy taas keskittyä illan draamalliseen ilotulitukseen!
5.10.
Pakko kai mun on antaa periks ja pissiä tikkuun. Tulos ei enää kamalasti yllätä, kierto on yleensä niin säännöllinen ja muutenkin jatkuva vessahätä, paleleminen ja väsymys muistuttavat hämmentävästi syystalvesta 2008. Sitä paitsi minkäänlaisia PMS-oireita ei näy, ei kuulu - oon ollut niin aurinkoinen, että jotain mätää tässä on.
Tuijotellaan testiä miehen kanssa ja reaktio on lähinnä nauru. Toivottu tulos tää oli, mutta tuntuu silti aika omituiselta. Tai siis ihan todella omituiselta. Vähän hysteeriseltäkin. Oho, tästäkö se nyt sit alkaa?
Viikkoja kasassa testiä tehdessä oman arvion mukaan 4+3 ja jos kaikki menee putkeen, toimitusaika olisi kesäkuun 11. päivän kieppeillä. Olin odottanut olevani enemmän tohkeissani, nyt on vaan vähän sellanen fiilis että, jaha, silleen.
5. viikko
Paleltaa ja väsyttää. Nukahtelen sohvalle ja toivon, ettei Igge syö konetiskiainetta tai keksi muuta kamalaa, kun mun valvova silmä vähän pilkkii.
Muuten koko homma tuntuu niin epätodelliselta, että en oikein edes osaa ajatella sitä. En kuitenkaan jaksa tehdä lisää raskaustestejä, kuten edellisellä kerralla.
6. viikko
Paleltaa, väsyttää ja uutuutena oksettaa. Parina aamuna laattaan oikein huolella, yrgh. Ei mulla Igestä tällaista ollut. Silti raskaus tuntuu tosi kaukaiselta. Hyvä kaveri on kuukauden verran edellä ja katselee jo äitiyshousuja ja pohtii ultraa. Cannot relate, ei tunnu yhtään, että tuollaiset asiat kuuluis millään lailla mun elämään.
Tunnen luopumisen tuskaa: voi punaviini, voi sushi, heihei.
7. viikko
Arvatkaa mitä, paleltaa ja väsyttää. Ja yököttää. Loppuviikkoa kohti olo vähän helpottuu, ehkä siksi, että mun vanhemmat on kylässä ja jaksavat viihdyttää Iggeä niin, että saan levätä normaalia enemmän. Käydään teatterissa ja vaikka esitys on viihdyttävä, olen nukahtaa tuoliin ennen väliaikaa ja Jaffan muodossa saatua sokeriruisketta. Varaan alkuraskauden ultran viikon päähän. Ehkä tämä raskaus jotenkin todellistuu, jos nään, että siellä vatsassa oikeasti on jotain.
8. viikko
Oireet jatkuvat aika lailla ennallaan. Käyn ultrassa, ja siellä se papana pötköttää. Puolitoistasenttisen sydän lyö 164 kertaa minuutissa, ja sikiö vastaa viikkoja 7+6. Lasketuksi ajaksi tulisi siis 9.6.2011. Sydänäänten kuuleminen herkistää, vaikka riideltiinkin miehen kanssa koko matka lääkäriasemalle. (Tosi fiksua.) Mietin, miten käsittämätöntä on, että Iggekin oli alussa tuollainen pikkuinen, ja että miten uskomatonta on, että siinä pienen pienessä pavussa on kaikki ainekset omanlaiseensa ihmiseen.
Mua on myös oksettanut koko tämän raskauden ajan. Sisua odottaessa saattoi olla ehkä pari kertaa sellainen ohimenevä kuvotus, mutta nyt olen (ihan viime viikkoihin saakka) halaillut pönttöä siihen malliin ahkerasti, että Sisukin matkii jo minua. Töpö, töpö, töpö pöntölle, kansi auki ja pieni mukayökkäys. Tosi kivaa :)
VastaaPoistaJaksamista sinne! Muistan niin hyvin tuon väsymyksen alkuraskaudesta. Oli ne kamalat helteet ja Sisu painoi ympäri kämppää pelkässä vaipassa ja meikäläinen makasi lattialla voiden pahoin ja torkkuen.
Oh, mä kiroilin jo toista kertaa sitä, että oon poikki ja pahoinvoiva just silloin, kun ulkona on pimeetä ja märkää ja muutenkin virta vähissä, mutta tuskin se paljon kivempaa oli helteessäkään... Onneks olo on jo paljon parempi, tai no, eilen tais aamun eka vesilasi tulla samaa tietä takas, mutta muuten. Täytyy toivoa, että nyt sais nauttia siitä kuuluisasta energisestä keskiraskaudesta, hah.
VastaaPoistaOon kuullu muidenkin valittavan, että toisella kertaa pahoinvointi on voimakkaampaa, mistähän sekin johtuu?
Aaah, väsymys. Ihana, ihana alkuraskauden väsymys. Ja kun ei sen taaperon kanssa tosiaan saa huilia...mä Eemeliä odottaessani nukahdin kertaalleen vessan lattialle Moonan leikkiessä mun pikkuhousunsuojilla :D
VastaaPoistaMut on se tosiaan vaan uskomatonta. Siellä se onneton pieni sintti kasvaa ja ihan pienessä silmänräpäyksessä siitä kasvaa tollanen taapero. Aika upeeta.
Mikä niissä pikkuhousunsuojissa ja tamponeissa oikein kiehtoo? Niillä saa Igenkin työllistettyä pitkäksi aikaa, esim. potalle tai jos tarvii meikkausrauhaa. :D
VastaaPoistaMua aina (tai no, aina näinä kahtena kertana) ihmetyttää jo sekin, miten siitä varhaisultran nökösestä ehtii tulla muutamassa viikossa nt-ultran ihan ihmisen näköinen otus. Vaikka muuten tää toinen raskaus on ollut (ainakin toistaiseks) edellistä lunkimpi, niin uuden elämän ihmeellisyys ei vaan näköjään lakkaa ihmetyttämästä. Onneksi!
Terve!
VastaaPoistaEn ollu uskoa silmiä kuin luin että olette saamassa Igelle sisarusta. Oon seurannu blogiasi aika tiiviisti :) Sillä lapsellani ja Igellä on tasan 1 vko ikäeroa ja nyt näyttäisi lupaavalta että näille meidän "pikkukakkosillekin" tulisi n. viikko ikäeroa. :) Käsittämätöntä, onnekseni tää sun bloggailu siis jatkuu!! Niin joo mullakin huonovointisuus ollu pahempaa kuin ensimmäisellä kerralla, ah tätä ihanaa keskiraskautta! Tsemppiä!
Oho, aika huvittava yhteensattuma! :) Ja joo, tosiaankin keskiraskaus on huomattavasti kivempaa kuin se alku... Nautitaan siis niin kauan kuin sitä kestää!
VastaaPoista