24.2.2011

Heippa vaan

Olin muutaman päivän ihan ällöttävän hyväntuulinen, mutta onneksi se oli selvästi vaan ohimenevä ilmiö. Ensimmäiseksi meni hermo sokerirasitustestiin, tai siis siihen, että neuvolantäti oli jättänyt vastaajaan viestin, että haluaa jutella tulosista, mutta on nyt loppupäivän poissa, palaillaan huomenna, hei vaan. Minä tietenkin valvoin ja vatvoin asiaa koko yön ja kuukkeloin kaiken mahdollisen raskausdiabeteksesta.

No seuraavana päivänä kävi sitten ilmi, että se paastoarvo oli ollut pari kymmenystä sallitun rajan yläpuolella. Muut arvot taas oli ihan kohdallaan. Joudun siis mittailemaan sitä paastoarvoa kolmen viikon välein kotona seurantamielessä. En oikein osaa olla moisesta huolissani, eikä kuulemma tarvitsekaan, mutta se mikä tässä nyt veetuttaa aivan suunnattomasti, on se, että en tietenkään ole muistanut hakea tälle vauvalle vakuutusta, ja nykyisin tuosta yhdenkin arvon ylityksestä napsahtaa ruksi raskausdiabetes-ruutuun. Mä en ihan luota tähän diagnoosiin etenkin, kun edellisessä raskaudessa ei ollut mitään moiseen viittaavaa, ja kuulemma todennäköisyys sille, että raskausdiabetes puhkeaisi vasta toisessa raskaudessa, on minimaalinen. Ärsyttää vaan tällainen ylimääräinen hässäkkä.

Ja joojoo, tietysti on hyvä että näitä seurataan, mutta mulla on sellainen käsitys, että noita diagnooseja lätkitään aika pienestä. Eikö kannattaisi ensin seurata, että onko se arvo jatkuvasti koholla? Ainakin olen lueskellut, että ne arvot saattavat heitellä ihan terveelläkin ihmisellä ja aikaisemmin on myös ollut niin, että diagnoosi on annettu vasta sitten, jos vähintään kaksi kolmesta arvosta on normaalia korkeampia. Blääh. Sitä paitsi ärsyttää sekin, että olen a) syönyt paljon järkevämmin kuin edellisen raskauden aikana ja b) liikkunut paljon enemmän - nyt tuntuu siltä, että olis ollut ihan sama maata sohvalla syömässä suklaata, kun mut on nyt sitten leimattu ikuisesti.

Toisekseen meillä on käynnissä oikein mukava naapurisota. Säilytämme vaunuja normaalisti vaunuvarastossa, mutta muutama viikko sitten ne olivat täynnä hiirenpas*aa. Olemme siis nyt pitäneet niitä vastoin kaikkia paloturvallisuussääntöjä hiirien häätämisen ajan rappukäytävässä, koska niiden ronttaaminen neljänteen kerrokseen ei vain ole vaihtoehto. Eilen, kun tulin kotiin, joku oli työntänyt vaunut alas takaovelle johtavia portaita niin, että ne olivat siellä ylösalaisin ja kaikki alakorin tavarat olivat levinneet pitkin lattioita. Kiitos kovasti. Laitoimme lapun ilmoitustaululle, että ole hyvä ja jätä kärryt rauhaan, niin eikö sinne ole tämä tyyppi käynyt kirjailemassa, että viekää ne sisälle. Tervetuloa vaan kantamaan kärryt tänne neljänteen kerrokseen, minulta se ei oikein tämän mahan ja 1,5-vuotiaan kanssa onnistu. Alan olla siinä pisteessä, että pissaan uunipellille, pakastan sen ja sujautan levyn kyseisen naapurin postiluukkuun (meillä on aika pieni taloyhtiö ja tämä vaunujen heittelijä on tehnyt vastaavaa ennenkin). Mikä helvetti näitä aikuisia ihmisiä oikein vaivaa ja minkä takia joka jumalan talossa pitää olla ainakin yksi mielenterveyshäiriöinen idiootti tai muuten vaan sekopää?

Argh. On taas niin seesteinen olo, että oksat pois. Onneksi tiistaiaamuna lähtee lento lämpöön, ei harmita yhtään. Heihei vaan kaikki paskanaapurit ja älyvapaat järjestelmät ja muut verenpaineeni nostattajat. Ei tuu ikävä.

P.S. En sitten vielä varannut aikaa sinne osteopaatille, kun pallojumppa tuntuu auttavan siihen iskiakseen eikä se ole vaivannut nyt muutamaan päivään. Täytyy katsella tilannetta loman jälkeen.

14 kommenttia:

  1. V*ttu sentään mikä naapuri, oikeesti! Eikä vaunujen säilyttäminen rapussa edes ole mikään oikea ongelma, tosi monissa rapuissa niitä säilytetään (vaikka laki sen kai periaattessa kieltää) ihan vaan käytännön syistä. Tämän takia olen ihan helpottunut siitä, että yksi ihan ok kämppä vanhassa Herttoniemessä meni sivu suun, siellä vaunuja olisi ollut pakko säilyttää rapussa ja alueen mummotiheys on niin suuri, että eiköhän siinäkin talossa olisi asunut yksi porraskäytäväkyylä. En kyllä yhtään tajua naapuria, joka noin aggressiivisesti käyttäytyy: luulisi että OMA asumisviihtyminen heikkenee merkittävästi kun on jatkuvasti jonkun ihme oikeuden ja lain ritari -tyyppisen raivon vallassa.

    Osallistuin ed. raskaudessa sellaiseen tutkimukseen, jossa valvottiin raskausajan diabetesta useaan otteeseen. Viisari ei värähtänyt mihinkään suuntaan raskausaikana kunnes viime kesänä, tutkimuksen viimeisessä seurantakokeessa, vuoden päästä synnytyksestä yhdessä maksa-arvossani oli jotain häikkää. Olin ihan että yääh byääh, kunnes kätilö keksi kysyä, että "olitko mahdollisesti dokaillut edeltävänä viikonloppuna" ja siitäpä muistin, että joo, tosiaan, kaverin polttarit eli koko päivän kestänyt huolellinen kupittelu oli tätä k.o. testiä edeltänyt.

    Olipa nihkeä tapa neuvolatyypillä ilmoittaa noista tuloksista tuolleen vastaajaan ja jättää toinen epätietoisuuteen. Tuossakaan ei nyt selkeesti ollut niin kiireellisestä asiasta kyse, etteikö olisi voinut vaan soittaa seuraavana päivänä. Joskus kaikki testaaminen (kävin just itse paranoidina parvon vasta-ainekokeissa, olen negatiivinen eli mahdollinen infektoituja, jos niin ikävästi kävisi) tuntuu vaan lisäävän epätietoisuutta, sen sijaan että vähentäisi.

    VastaaPoista
  2. No älä muuta sano. Eikä tosiaan oo eka kerta, kun se sekoilee - tällä kertaa kärryt ei sentään tulleet kadulla vastaan, niin kuin jonkun satunnaisen vierailijan rattaat muutama vuosi sitten. Muija kävi lykkäämässä ne ovesta pihalle. Onneks mä satuin just tulemaan kotiin, ja ehdin ottaa kärryt kiinni, ennen kuin ne törmäsivät kadunvarteen parkkeerattuihin autoihin.

    Mä veikkaan myös, että tuloksiin saattoi vaikuttaa edellisen päivän suklaarusina- ja muutenkin hiilaripitoinen dieetti, mut mistäs mä mitään tiedän. Paitsi että mahdollisella seuraavalla kerralla vedän pelkkää raejuustoa ja pekonia ennen moista testausta.

    Oi, mulla on muuten hirvee ikävä punaviiniä!

    VastaaPoista
  3. Vähän turhan herkästi tuntuvat neuvolassa diagnosoivan noita.

    Itse sain raskausdiabetesdiagnoosin yhden rasituksessa minimaalisesti yli menneen arvon takia. Jatkossa kotiseurannassa ei ollut mitään häikkää, vaikken tosiaankaan noudattanut saamaani ruokavaliota.

    Ja raskausmyrkytyskin oli pelkkien kohonneiden verenpaineiden perusteella. Ärsyttää vieläkin.

    VastaaPoista
  4. Hej,

    Har inte kommenterat förut och hoppas att det är okej att jag kommenterar på svenska, har på nåt vis en känsla av att du förstår det. Om jag har fel så skriver jag gärna på finska, men just nu går det så mycket snabbare på svenska.

    Ja. Om sockerbelastningstestet. Jag är gravid med andra barnet nu (beräknat 3.5) och födde första barnet i september 2009. Sist tala ingen ens om sockerbelastningstest och jag var lite överviktig. Denhär gången vägde jag 2 kg mera vid start och jag har hört om detdär sockerbelasntingstestet en miljon gånger och varje gång bestämt att inte göra det. Ser ingen vits i det bara på grund av lite övervikt, första barnet vägde 3485 vid födseln och var inte alls mega. Ser ingen orsak. Tycker att det har gått helt till överdrift och alla måste typ göra det nu, och ändå så följer man med urinen.

    Och jättesynd med dumma grannar.

    VastaaPoista
  5. Pakko kommentoida tähän, että pelkkä mielenterveyshäiriö ei tee kenestäkään idioottia, eikä idioottimaiseen käytökseen tarvita mielenterveysongelmaa. Terveetkin ihmiset voivat käyttäytyä ilkeästi. En siis mitenkään puolustele naapurisi asiatonta käyttäytymistä, mutta suututtaa se, että kaikki mielenterveyspotilaat yhä edelleen yleisesti leimataan idiooteiksi ja sekopäiksi.

    VastaaPoista
  6. Tziiz, mitä menoa. Teillä on kaiken lisäksi poikkeuksellisen väljä rappukäytävä, siinä mahtuisi parkkeerattujen rattaiden ohi vaikka viisi mummoa kävelemään ohi käsikynkkää. Mullekin tulee tollaisesta suvaitsemattomuudesta ja kusipäisyydestä (juu, ei se välttämättä ole diagnosoitu mielenterveysongelma) tosi paha mieli. Nähdään pian - ja katsotaan, miten meidän kärrien käy!

    VastaaPoista
  7. Iida, kiitos, samaa mieltä! Kai tossa nyt verenpaine nousee pelkästä ärsytyksestä... :)

    Michaela, tack för din kommentar och jo, det går nog lika bra att kommentera på svenska. Jag ha nog också tänkt flera gånger att borde bara ha skippat hela testet, det blev ju bara mera stress. Pläh.

    Anonyymi, jep, just niinhän mä kirjoitinkin, että kaikki mielenterveyshäiröiset ovat idiootteja ja naapurihäiriköitä, eikä ilman mielenterveyshäiriötä voi käyttäytyä idioottimaisesti. Hohhoijaa. Vai olisko sittenkin niin, että nimenomaan lisäsin idiootti-määreen tuon mielenterveysongelmaisen eteen juurikin siksi, että KAIKKI mielenterveysongelmaiset eivät ole idiootteja. Tämä meidän naapurimme - jolla siis ikävä kyllä ihan oikeasti on myös mielenterveysongelmia - vaan sattuu olemaan. Ja käsittääkseni tekstissä mainitaan mielenterveysongelmaisten lisäksi myös muut sekopäät, mikä mielestäni kattaa kaikki häiriköt, ongelmia tai ei.

    Laura, tosiaan kyse ei oo siitä, että sinne ei mahtuis. Tämä sama tyyppi ruuvasi myös useampaan otteeseen irti erään vanhemman rouvan rollaattoria varten asennetun seinäkoukun ja viskoi rollaattorin minne sattuu, joten viha ei koske vain lapsiperheitä. Mut toistaiseksi kärryt on saaneet olla rauhassa, saa nähdä kuinka kauan. Isännöitsijäkin taas lupasi myrkyttää kellarin, mut uskon kun nään...

    VastaaPoista
  8. Aah, voin kuvitella, kuinka raivostuttavaa moinen käytös häiriöillä tai ilman. Mutta kiitos, että tuolla käytännön tilanteessa taatusti ärsyttävällä tarinalla pelastit mun päivän. Yhdistelmä tehokasta tarinankerrontaa ja muistot kerrostaloasumisesta saivat olon oikein nostalgiseksi.Harmi vaan, että tilanteessa, jossa on virallista diagnoosia tai ihan vaan kotipsykologin tuomioita, tilanteelle henkilön suhteen ei taida olla paljon tekemättä.

    Meillä edellisessä kämpässä oli parasta, kun yhteissaunassa meidän vuorolla kävi rouva Sutinen 90+ vee. Hän ilmoitti meistä isännöitsijällekin, että käymme hänen vuorollaan, vaikka ovessa oli lukenut vuorolistat ihan kohdallaan jo useamman vuoden.. No, tämä mamma ei sentään heitellyt millään.

    Tosta sokerihommasta tuli mieleen, että onko se automaattisesti este vakuutukselle? Meillä mentiin nimittäin tuo ykkönen meikäläisen kilpirauhasen vajaatoiminnalla, sikiön yhdellä napasuonella ja kampurajalkaepäilyllä, mitkä erikseen ja yhdessä lisää kyllä riskiä lapsen yhdelle jos toiselle häiriölle. Silti vakuutus pamahti ilman lisäkyselyjä tai -selvityksiä. Kannattaisko siis tarkistaa?

    VastaaPoista
  9. Minäkin narahdin tuossa sokerirasituksessa muutamalla kymmenyksellä kahden tunnin arvolla nyt kakkosta odotellessani. Ehdin panikoida asiasta jonkun aikaa, kun tulokset ilmoittanut lääkäri maalaili kaikenlaisia uhkakuvia valtavasta vauvasta.

    Kun sitten mittailin noita arvoja kotona normaalien ruokailujeni jälkeen, ei mikään arvo ollut mitenkään koholla. Päädyin siihen, ettei tuo sokerin juomisen jälkeinen arvo korreloi välttämättä mitenkään normaalin verensokerin kanssa.

    Täytyy kyllä myöntää, että vitutti koko "diagnoosin" aikaansaama hössötys hoitojärjestelmässä. Paino nousi raskaudessa ihan normaalin verran n.11kg, mutta silti aina joku virkatuntoinen hoitsu jaksoi muistutella dieettiohjeista ja painon tarkkailusta.

    En noudattanut mitään erityistä dieettiä ja vauva oli ihan tavallisen painoinen. Kehoitan siis näyttämään keskisormea järjestelmälle.

    VastaaPoista
  10. Täällä kanssa yksi jolle lyötiin rd-leima otsaan yhden kerran yhden kymmenyksen paastoarvon ylityksestä. Neljä kuukautta mittasin arvojani, enkä saanut niitä kotioloissa ylittämään raja-arvoja, en dieetillä, enkä ilman. Syntyi vähän keskikäyrän alittava lapsi. Turha stressi siispä, mut tulipa stressatua :O Eniten harmitti sillon kun sitä vastasyntynyttä piti pistellä kolme kertaa vuorokaudessa ja sairaalassa piti olla ainoastaan sen pistelyn takia ylimääräinen vuorokausi. Turhaan. Ainoa hyvä puoli oli että raskauskiloja tuli dietin ansiosta maltillisesti ja ne lähti nopeaan.

    VastaaPoista
  11. Hei tsemppiä nyt sinne ja ajtukset lomamatkaan!

    Tässä vähän vertaistukea takaisin..
    Se pirun issias!! vaivaa minuakin, pallojumppa tai jumppapallo on tosiaan ollut avuksi.
    RD kummittelee tässäkin odotuksessa, ja tuntuu että ihan turhaan mullakin. Sitäpaitsi jos sinne rasitukseen joutuu menemään tavallaan turhaan, niin oma insuliinin tuotanto ja haima menevät viikoiksi sekaisin. En siis tajua yhtään, miksi vaivata meitä odottajia näinkin paljon ja monesti turhaan takia. Itsekin olen normaalipainoinen ja ihan tervekin ollut. Edellisessä raskaudessa samat mittailut ja normaalipainoinen lapsi syntyi. Turha stressi ärsyttää!!! Nyt siis mittaillaan niitä arvoja kesäkuulle saakka, jos ei rasitusta tehdä..puuuh!

    Pitäisi meidän vaan koittaa nauttia tästä odotuksesta, sillä tämä on oikeesti elämän ainutlaatuisinta aikaa. Eli annetaan arvoa sille,vaikka olo ois kun tursaalla ja siideriä tekis mieli ihan tajuttomasti! Hei niin, uinti auttoi siihen issiashermoon!

    t. kesäkuun odottaja

    VastaaPoista
  12. Mama M, puhuin kyllä yhden vakuutusyhtiössä töissä olevan tutun kanssa ja hän oli sitä mieltä, että se voi olla este, mutta sitten taas yks toinen tuttu juuri kertoi, että heille se vakuutus myönnettiin diagnoosista huolimatta. Eli siis vähän epäselvää toi tosiaan on, täytyy selvittää (ja siis tosiaan se hakemus pitäis saada postiin maanantaina, ku ti lähdetään reissuun ja sit takaisin tultua on jo myöhäistä - mihin hittoon tää aika oikein katoaa?!?)
    Ja joo, naapuritarinat on kyllä yleisesti ottaen hyvin viihdyttäviä, etenkin kun ne ei koske omia naapureita! Mitähän se rouva Sutinen olis sanonut, jos olisitte vaan pokkana ängenneet sen seuraksi lauteille... :) Tää meidän naapuri on jopa joskus töninyt yhtä jo pois muuttanutta toista naapuria rapussa, joten se on oikeesti aika pelottava kun sille päälle sattuu. Yleensä se vaan hiihtää seiniä pitkin ja välttelee katsetta. Mun mies vaan sitkeesti tervehtii sitä kohteliaasti, vaikka 10 vuoteen ei oo ikinä saanu vastausta. :D

    Liisa, Tiina ja kesäkuun odottaja, kiitos kovasti kaikki! Mä tuun niin paljon paremmalle tuulelle, kun kuulen, että en oo yksin ajatuksineni epäreilusta diagnoosista. Jotenkin ärsyttää niin paljon tollanen leimaaminen, joka sitten vaikuttaa myös mahdollisissa tulevissakin raskauksissa. Mä vaan haluaisin olla rauhassa.

    On kyllä totta tuo, että pitäis viitata kintaalla kaikelle turhalle stressaamiselle ja hermojakiristäville järjestelmille ja nauttia tästä ajasta. Oikeestihan olo on nyt aika mainio, kun olemus ei oo vielä niin ahdistavan kömpelö eikä toisaalta myöskään kuvota ja väsytä niin kuin alkuraskaudessa. Viimekskin tuli kuitenkin yllättävän pian haikeus siitä, että raskaus oli ohi ja silloin vannoin, että mahdollisella seuraavalla kerralla muistan nauttia, kun ei näitä nyt niin montaa kertaa elämässään koe.

    Ja joo, uiminen onkin käynyt mielessä monta kertaa, vaan en saanut pitkään aikaan aikaseks. Mut nythän mulla on loistotilaisuus aloittaa siellä hotlan poolilla. Oijoi, heti alko hymyilyttää. :)

    VastaaPoista
  13. Mahtavat fiilikset siellä. :D Saat kyllä mut ainakin hymyilemään tilityksillä, loistava idea toi postilaatikon pikku yllätys. Kaikenmaailman hiihtäjiä tänne kyllä mahtuu (ja jokaikiseen naapuristoon). Kostoksi voitte myös lähettää jonkun oikein ällöttävän hyväntuulisen ja aurinkoisen postikortin sille naapurille, kunnon kettuilua, ne tyypillisesti ärsyttää vielä enemmän tollasia tyyppejä kuin suora ...ttuilu. Jokatapauksessa IHANAA lomaa!!

    Liina

    VastaaPoista
  14. Kiitti Liina, sun kommentti sai mut kaikesta huolimatta hyvälle tuulelle! :)

    VastaaPoista