Ei, ei täällä synnytetä vielä. Ajattelin nyt kuitenkin kirjata oirehtimista ylös johonkin, lähinnä itselle muistiin. Skippaa siis, jos synnytysjaadijaa ei napostele. (Veikkaan, että muutenkin lähipäivien postaukset ovat raskauspainotteisia - jännä kyllä, aihe on jotensakin pinnalla just nyt.)
Tänään on siis 40+1, vaikka mä olen melko varma kroppani toiminnan perusteella, että tarkka laskettu aika olisi vasta huomenna. Ei sillä, että parilla päivällä oikeasti olisi mitään merkitystä, mutta tulipahan vaan mieleen. Viimeisen viikon ajan olen tuntenut välillä (lähinnä iltaisin aktiivisen päivän jälkeen) vähän napakampiakin harjoitussupistuksia, mutta harvoin, epäsäännöllisesti ja yleensä vain muutaman illassa. Muuten on ollut aikas oireetonta, esimerkiksi ei mitään tunnistettavia löydöksiä missään vaatekappaleissa, jotka viittaisivat sen yhden jutun irtoamiseen (en vaan kykene kirjoittamaan sitä sanaa, ällöttää vähän).
Neuvolantäti väitti viikko sitten maanantaina (rv 38+5?), että ei enää saa kiinni tyypin päästä. Viimeisen viikon aikana olen tuntenut vihlontaa alhaalla, ja lisäksi etenkin vähän pidempään kävellessä tuntuu siltä kuin olisin tuntikausia hevosensa selässä istunut cowboy. Pahamaineiset liitoskivutkin tuntuvat välillä, lähinnä öisin, kun olen kangistunut paikalleni kuin tönkkösuolattu muumi, mutta yritän silti kiepsahtaa sängystä kissamaisen notkeasti.
Viime yönä tunsin ensimmäistä kertaa oikeasti kipeitä supistuksia (no siis mun mittakaavalla, epäilemättä ne OIKEAT synnytyssupistukset ovat sitten jotain ihan muuta). Heräsin viiden aikaan epäilyttävästi massiivisia menkkakipuja muistuttaviin tuntemuksiin, jotka säteilivät alavatsasta ja -selästä myös reisiin. Omituista. Tunsin kyllä, milloin kipu koveni, mutta ihan kokonaan se ei mun mielestä hellittänyt ollenkaan. Tai siis jomotus ei ehtinyt ihan laantua ennen kuin uusi aalto alkoi. En jaksanut kamalasti niitä kellotella, mutta mitä nyt kelloa vilkuilin, niin väli oli yli viisi mutta alle 10 minuuttia. Makoilu tuntui epämiellyttävältä, joten nousin liikuskelemaan ja reilun tunnin kärvisteltyäni nappasin pari Panadolia. Sen jälkeen kipu lieveni (ikävä kyllä, voisin lisätä) ja nukuin ihan mainiosti vielä reilun tunnin. Kipu ei tuntunut mitenkään sietämättömältä tai edes kovin kamalalta, joten tajusin kyllä, että tää taitaa olla vaan jotain harjoittelua, mutta silti jossain takaraivossa heräsi pieni toivo siitä, että ehkä mun ei tarvitsekaan maata juhannuksena käynnistyksessä Naikkarilla. Vaikka epäilemättä juuri niin tässä käy, kun uskallan edes kirjoittaa näin.
No niin, näin dramaattisen jännittäviä uutisia täällä - pahoittelen, etten voinut raportoida mistään verestä tai suolenpätkistä. Ainoa vesivahinkokin oli puoliltaöin kaatamani puolen litran vesimuki, jonka mies siivosi (ja minä kiroilin). Tänään olen ollut harvinaisen pirteä ja pelottavan hyväntuulinen. Ollaan oltu Igen kanssa puistossa ja muutenkin touhuttu ihan normaalisti. Välillä tunnen jotain alavatsan kouristuksia ja kiristyksiä, mutta ne eivät kyllä haittaa mitenkään olemista. Toivottavasti mun kroppa ymmärtää mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, että harjoituksista olis syytä siirtyä varsinaiseen actioniin.
Tuollainen menkkamainen jomotus ja vihlonta kuulostaa lupaavalle. Ehkä viikonloppuna (viimeistään) tapahtuu :) Toivotaan ainakin!
VastaaPoistaMulla supistukset olivat juurikin menkkamaisia, semmoista vatsan kovettumista en niinkään tuntenut the supistusten aikana. Toivottavasti pian pääset tositoimiin! Jaksamista!! :)
VastaaPoistaHiihaa, kyllä se siellä nyt treenaa ja käynnistelee sun moottoreita. Ja edelleen muistuttaisin, että synnyttää voi myös niin, että startti alkaa lapsiveden menolla ilman yhtään supistusta, ilman sitä "sanonko mitä möllökkää pöntössä" ja muuten vaan täysin varoittamatta.
VastaaPoistaJos kukaan ei vielä ole naivisti muistanut muistuttaa niin SSSS-hommat käyttöön. Siis siivous, sauna, seksi (todennäköisesti ekana mielessä..) ja shoppailu.
Laura, toivotaan tosiaan! Mua ei enää yhtään huvittais odottaa, mä haluun sinne Naikkarille NYT. Mut ei ne taida ottaa ihan pelkän tahdon perusteella...
VastaaPoistaCato, kiitti! Mun maha menee myös välillä sellaseks hyvin omituisen muotoiseksi ja tuntuu ihan kivikovalta, mutta toisaalta ei se kovin pehmoinen oo tällä hetkellä muutenkaan, kun siellä kuitenkin on joku kolme ja puoli (?) kiloa vauvaa. :) Kerrankin ei muuten oo mitään wobbly bits vatsassa, jos tästä jos tästä pitää jotain positiivista hakea. Tosin kohta onkin sit taas sitä enemmän, mut kestän sen, kunhan vaan tulis ulos toi lapsi.
Mama M, muut ässät passaa, mutta siivousta yritän vältellä viimeiseen asti. Meillä kävi tosin siivooja, laskettaisko se? Ja joo, seksi ei tosiaan oo ihan ensimmäinen mielihalu, mutta pakkohan se on jotain yrittää. On kyllä revitty tässä miehen kanssa huumoria siitä, että viimeks tais olla näin aktiivista silloin, kun tää projekti sai alkunsa... :)
Mä niin toivoisin, että ne vedet vaan poksahtais yhtäkkiä, niin tietäis sitten ainakin, että nyt se alkaa. Nää supistushommat on just siitä ärsyttäviä, että ne tulee ja menee, eikä heti voi tietää varmaksi, että aikooko ne loppua vai voimistua.