En ole koskaan elämässäni ollut näin raskaana. Igge syntyi - tai laitettiin syntymään - 39+3, ja nyt ollaan siitä päivän yli. Mua ei enää huvittaisi yhtään olla raskaana, vaikka pahoin pelkään, että kärvistelen vielä kaksi viikkoa. Ainakin.
Kumma juttu, kun viikko sitten ei oikeastaan ahdistanut vielä juuri lainkaan. Nyt KYLLÄSTYTTÄÄ, TYMPII ja ÄRSYTTÄÄ. Tuu ulos sieltä jo! Jostain syystä en vaan pysty käsittämään, että tuo pötkö tajuaisi itse ryhtyä syntymään, kun ei moisesta kokemusta ole. Miten se muka voi tietää, että nyt saa jo tulla? Ja vielä pahempaa, mitä jos se ei tiedäkään?
Sormia turvottaa ja ensi viikoksi on luvattu hellettä. Tosin turvotus ei ole vielä mitään verrattuna Igen odotuksen viimeisiin viikkoihin, mutta ihan tarpeeksi silti. Ja koko ajan on vessahätä, mutta tulos on useimmiten ujo ruokalusikallinen. Kroppa käyttäytyy niin kuin alkuraskaudessa: kolottaa vähän sieltä sun täältä, turvottaa, ruoka ei maistu tai sitten maistuu vain joku spesifi laji, ällöttää, väsyttää, rintavarustus aristaa ja niin edelleen. Vatsaa vääntää, mutta mun kohdalla se tarkoittaa ihan vaan sitä, että kohta tulee kakka eikä mitään synnytystä niin kuin muilla. Etenkin iltaa kohti supistelee, mutta ei kipeästi, vain ärsyttävästi. Joskus iltaisin tuntuu siltä, että ehkä se sittenkin syntyy lähiviikkoina, mutta aamulla tuntemukset ovat kadonneet ja mikään, toistan MIKÄÄN, ei viittaa siihen, että mitään tapahtuisi anytime soon.
Ei huvittaisi enää odottaa yhtään. Maanantai 6.6. olisi loistava päivä syntyä, onhan Igge syntynyt 7.7. Tai tiistai, koska kaikki muut perheenjäsenet ovat myös syntyneet tiistaina. Mutta pliis, tulevana tiistaina, ei tiistaina viikon tai KAHDEN päästä.
Jos siis jollekulle jäi vielä epäselväksi, niin mua hieman tympii nyt jo tämä raskaana oleminen. Ihan pikkuisen. Puuh.
Hoho, raskauden viimeiset viikot on kyllä... Mä en saanut omina viimeisinäni viimeksi uida heinä-elokuun helteillä, lähinnä koska olin vähän ylihysteerinen kohdunsuun aukeamisen takia (sentin auki pari vkoa ennen synnytystä) ja lääkäri käski "luottaa omaan maalaisjärkeen" kun kysyin että saako uida. Ja mähän tulkitsin sen toki niin että ei saa. Mut mulle kävi ainakin niin, että sinä hikisenä ja tuskastuneena marisuttavana ja pissattavana päivänä, tai oikeastaan sitä seuraavana yönä, tuli lapsivesi ja siitä lähti sit Lipsi syntymään. Et jotenkin se totaalinen VOISKO TÄÄ V*TTU LOPPUA -olo enteili synnytystä.
VastaaPoistaMahtavaa kyl, kohta teitsin pökäle on maailmassa! En malta itekään odottaa enää kyl kauaa, etenkin kun on virtsarakko jatkuvan jumpsutuksen kohteena ja valepissahätä mukava seuralainen. Mun rintamavarustus on ollut koko raskauden ajan tällä kertaa ärsyttävän kipeä (Lipsin kanssa vaan alussa), neuvolan tyttö sanoi että se voi ehkä enteillä hyvää maidontuotantoa. Sitä toivoessa ja odottaessa, viime kerralla ku oli vähän nirkosta sillä suunnalla, ainakin alussa...
Tsemppiä muru! Mä oon kokenu vähän sen suuntaista ettei ne aina anna merkkejä. Hyvin sä vedät nakkisormenakin.
VastaaPoistaOnneksi nuo epelit ei aina anna mitään päivien ennusmerkkejä vaan voi lähteä tulomatkalle ihan yllättäen. Toivotaan siis sitä.
VastaaPoistaMulle myös neuvolan täti totesi, että toiset lapset menee tosi harvoin yliaikaiseksi.. Tää varmaan lohduttaa tosi paljon, kun aina on poikkeuksia, jotka vahvistaa säännön.
Ja voin vain kuvitella turhautumisen (vaikka pitkälle tsemppasit), kun mulla meinaa mennä hermo tänä 2,5 kk loppupätkän ja minipissien kanssa.
Mä unohdin avautua tohon lisäksi jo reilun viikon vaivanneesta kesäflunssasta, jonka ansiosta pää on täynnä pumpulia ja muutenkin tympii. Ja lisäks tänään sain jonkun vatsapöpön vissiin, iski kylmä hiki ja kuvotus ja yökin tovin kurkkuun nousseita sappinesteitä kiroten koko maailmaa...
VastaaPoistaLupiini, valitettavasti mun veetutus ei näköjään johda muuhun kuin lisääntyvään voisko tää v*ttu loppua jo -oloon. Ehkä mä en oo vaan vielä saavuttanut äärirajoja, vaikka tääkin kyllä riittäis. Maitoasioista piti sanomani vielä, että se akupunktiokätilöihminen sanoi mulle, että kropan näkökulmasta vuosi on lyhyt aika, joten oletettavaa on, että maidontuotanto on vielä hyvässä muistissa. Saa nähdä, toivomme parasta! Nimim. Kerkesin tätäkin jo eilen märinöissäni volisemaan, että en JAKSA sitä samaa rallia, ENENENEN.
k1su, mä NIIN toivoisin, että tääkin yllättäis mut iloisesti... Pidän sormet ristissä ja jalat tukevasti harallaan. :)
Iskunvaimennin, se mua just tässä kans vähän ärsyttää, että mullahan ei oo mitään hajua, että miten Igge olis omia tahtejaan tullut ulos. Kun monesti se eka antaa edes jotain suuntaa, tosin ei kyllä aina pidä paikkaansa sekään... Mutta täällä sitä kärvistellään, ei tullut tälle ipanalle synttäriksi 6.6.
Voi, että! Kuule olen niin "kade" kun kohta sulla on oma vauvanen sylissä. Minä joudun vielä puoli vuotta odotteleen:)
VastaaPoistaEi vaan, muistan kyllä olotilan loppuraskaudessa, toivottavasti pääsette pian tapaamaan uuden tulokkaan kanssa!
Minä kävin uimassa meressä ihan vielä samalla viikolla kun LA. Mulla tosin oli paikat kiinni ja kun nlasta ei sanottu mitään sitä vastaan. Harmi, nyt vesi on vielä niin kylmää ja eipä tuo flunssa tilannetta paranna. Mutta pian, pian... jään odottamaan iloisia uutisia!