29.12.2010

Piis, pliis!

Mua edelleen vähän harmittaa tuo edellisen postauksen jälkihässäkkä, jolla ei sitten lopulta ollut ihan kamalasti tekemistä koko alkuperäisen tekstin kanssa. Haluan nyt kuitenkin tehdä selväksi, että tarkoitukseni ei ollut pahoittaa kenenkään teistä kommentin jättäneistä mieltä. Myönnän kyllä, että joskus kurkin joitakin sellaisia blogeja, joiden tiedän saavan verenpaineeni nousemaan, mutta ne eivät kyllä ole lukulistallani enkä käy niissä "nimelläni" kommentoimassa. Olen joskus aiemminkin kirjoittanut tuosta oman lapsen taidoilla kehuskelusta, ja myös silloin olin haistavinani, että ihan väärät ihmiset ottivat tekstistä vähän itseensä ihan turhan takia. Minusta oman lapsen ja hänen taitojensa ihailu on ihan luonnollista, mutta minua ärsyttää se, jos ihailusta paistaa läpi, että omaa lasta pidetään selvästi muita samanikäisiä älykkäämpänä ja taitavampana ja kuvitellaan, että lapsen taidot ovat vanhempien "valmennuksen" ansiota.

On totta, että esimerkiksi lukemisen on ihan tutkimuksissakin todettu korreloivan kielen kehittymisen kanssa, mutta vaikutus ei varmasti ole ihan niin suoraviivainen ja yksinkertainen, että esim. jonkun tietyn lapsen kielellisen kehityksen tahdin voisi sanoa johtuvan ahkerasta lukemisesta tai lukemattomuudesta. Sitä paitsi minä vähän uskon, että osittain näihin lukemisen ja kielen kehityksen korrelaatiota todistaviin tutkimuksiin vaikuttaa se, että lapsi, joka on luontaisesti kiinnostunut kielestä ja/tai omalla kehityskaarellaan juuri otollisessa iässä, myös lukee ja luetuttaa enemmän kirjoja. En siis tiedä, voiko kukaan varmuudella sanoa, johtuuko kielen kehittyminen ahkerasta lukemisesta vai ahkera lukeminen kielen kehittymisestä. (Ja niin, kai mun nyt on pakko vielä selventää, että Igge tykkää kirjoista ja luemme niitä yhdessä päivittäin, joten nämä avautumiseni eivät johdu syyllisyydestä. Igen kielellinen kehitys ei myöskään ole mitenkään jäljessä tai erityisen hidasta, joten en myönnä olevani kateellinenkaan. :)

Toivon myös, että edellisen postauksen kommenttikeskusteluun osallistuneet ja sitä lukeneet eivät kukaan tunne itseään minun takiani loukatuksi, koska se ei tosiaan ole ollut tarkoitukseni. Mietin pitkään kommenttien poistamista, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että minä en ole vastuussa aikuisten ihmisten sanomisista ja sitä paitsi oli aika hankalaa poistaa vain osaa kommenteista ilman, että toisista olisi kuitenkin käynyt selville, mistä oli kyse. Koko keskustelun poistaminen taas tuntui turhalta, koska minusta siellä oli ihan hyviä pointteja myös alkuperäiseen aiheeseen liittyen.

Summa summarum, toivon, että en ole tahattomasti ampunut kovin isoja herneitä kenenkään nenään. Piis ja laav, eikös?

Nonni, sitten muihin kuulumisiin. Ollaan Igen kanssa lomailemassa täällä "mummun" ja "kukin" hoivissa, ja on kyllä aivan sanoinkuvaamattoman ihanaa, että mäkin ehdin ottaa vähän rennosti. Oon jo ehtinyt kahteen otteeseen ilman lasta kaupungille alennusmyynteihin (aika lahoin tuloksin tosin, mutta löysin sentään muutaman paidan POPista Igelle ja pari tarpeeksi pitkähihaista halpispaitaa itselle) sekä lisäksi hammaslääkäriin, kun yksi poskihammas alkoi vihoitella. Jälkimmäisellä ei valitettavasti ollut alennusmyyntiä, mutta pakkohan se hammas oli hoitaa, kun se jomotteli niin ikävästi. Kävi ilmi, että hampaassa oli halkeama, johon oli kehittynyt pieni reikä, mutta nyt se on paikattu.

Raskausrintamalla ei oikeastaan oo muuta uutta kuin näemmä uusi viikko. Ulospäin ei oo kyllä enää epäselvää, että onko siellä pulla uunissa, mutta näin sisäisesti tuntuu hieman epävarmalta, kun liikkeet ei vielä(kään) tunnu kovin selvästi eikä usein. Katsoin just, että Igge alkoi juuri tällä samalla viikolla tökkiä ihan havaittavasti, joten nyt olen kehittänyt itselleni angstin siitä, että entäs jos tuolta ei tällä viikollakaan kuulu mitään. En kestä, nytkö se hiivatin hermoilu sitten alkaa, mä kun luulin säästyneeni siltä tällä kertaa. Järki sanoo, että turha mun on tässä vaiheessa vielä huolehtia, mutta kun minkäs teet. Muutenkin oon jotenkin yliherkkänä, kyynel nousee silmään milloin mistäkin ja yleisin olotila on huolensekainen vitutus. Aika hehkeetä.

No, tästä on toivottavasti suunta vaan ylöspäin. Taidan kuitenkin jäädä hautomaan synkkiä ajatuksiani ens vuoteen asti. Hyvää uutta vuotta siis itse kullekin säädylle ja palataan asiaan ensi viikolla! Luvassa on ilmeisesti mm. ratkaisu lapsenhoitodilemmaan, kerron siitä lisää sitten.

Loppukevennysedit vähän myöhemmin: Igge katsoi äsken isovanhempien kanssa uutisia. Kun ruudussa näkyi ilmassa lentävä mäkihyppääjä, ukkeli innostui aivan valtavasti ja huusi TITTA, TINTU! No aivan, lentäähän ne linnutkin :D

15 kommenttia:

  1. Anteeksi kun vielä kommentoin edelliseen asiaan, mutta en ehtinyt mukaan vielä!! :D

    Mulla on ainakin maailman ihanin ja taitavin lapsi, mut mä ihmettelen ettei ne päiväkodin tädit oo vielä laulaneet ylistyslauluja meidän tytölle... heh. Jossain vaiheessa mä nolona tajusin oikeesti odottaneeni niiden sanovan että kyllä tämä teidän lapsi on sitten meidän suosikki, mut eihän ne sellaista sanois vaikka joku suosikki oliskin!! :D :D No noloa joo!! Mut minkäs mahtaa, äitinä sitä on vaan varma et meidän lapsi on kaikista paras. :)

    Ja varmaan kukaan ei huomaa näiden tenavien ollessa 15-vee että kuka oppi puhumaan ja hyppimään ensin.

    tottakai mä haluan uskoa, että se kaikki aika mitä olen laulanut, lorutellut ja lukenut ja selittänyt lapselle on vaikuttanut positiiviesti kielen ja sanavaraston kehitykseen. Ehkä lapsi sanosi tasan yhtä monta sanaa vaikka en olisikaan niin paljoa matolla istunut hänen kanssaan, ehkä ei.

    Onhan kielellinen kommunikointi tärkeää ja varmasti sekä vanhempia että lasta voi turhauttaa jos he eivät ymmärrä toisiaan ja iän karttuessa lasta alkaa kiukuttaa se. Mutta kyllä kaikki aikanaan oppii, toisilta siihen menee enemmän aikaa. Eiköhän kaikki muutaman vuoden päästä puhua pölise menemään ihan samaan tahtiin.

    Ihanat, erilaiset lapset! Onneksi kaikki ovat vähän omanlaisiaan, ujoja, rohkeita, puheliaita, hiljaisia... tylsää olisi olla samanlaisten kanssa täällä maapallolla! <3

    VastaaPoista
  2. Hei, piti alkaa rauhoittelemaan tosta liikkeiden tuntemattomuudesta:

    Olen raskaana myös ja jos kaikki menee hyvin, lapsille tulee hieman pienempi ikäero (1v5kk). Edellisessä raskaudessa tunsin liikkeet viikolla 17 (takaseinäistukka) ja nyt vasta viikolla 20 (etuseinäistukka). Eli ainakin toi etuseinäistukka blokkaa tosi tehokkaasti ne pois. Ja arvaa vaan stressasinko kun aattelin, ettei sitä nyt tässä toisessa raskaudessa oo niin hermoheikko :D

    Ja sun blogi on ihana! Olen lukenut tätä jo alusta asti, mutten oo saanut aikaiseksi kommentoida ennen kuin nyt. Huumorintajussa ollaan kyllä niin samalla aaltopituudella :)

    ~Maria~

    VastaaPoista
  3. Elina, saat anteeksi :) Tosta kommentista tuli vaan hyvä mieli, eikä ärsyttänyt yhtään! Ja se on siis aika paljon nykyään, kun mä oon niin kovin seesteinen ja hyväntuulinen. Syytän hormoneita, koska mussahan ei toki voi olla vikaa, eihän... Mut oikeesti, kiitos hyväntuulisesta kommentista.

    Ja Maria, sulle kans kiitokset! Sekä tietysti kehuista, oon aika perso imartelulle että myös rauhoittelusta. Järjellähän mä tiedän, että varmaan tää on ihan normaalia, mut kaipaan kovasti vahvistusta järjen äänelle muiden kokemuksista! Enkä uskalla googlettaa, kun sillä lailla löytyy harvoin kovin rauhoittavia tarinoita... Ja hei, onnea odotukseen, kiva kun jätit jäljen!

    VastaaPoista
  4. Ei jäänyt ainakaan meikäläiselle kaunaa, hyvin tuo sitten tulisuudesta huolimatta paketoitiin. Saimme asianomaisen kanssa selvitettyä jutut sähköpostitse ja kummankin sydämeltä vierähti varmaan ainakin maatiaislehmän kokoinen kivi :D Riidoissa olo on ihan pyllystä, joskus sitä vaan kuumakallena hikeentyy ja alkaa puoltaa itseään niin topakasti, että alkuperäinen juttu lopulta lähes painuu kaiken muun alle.

    Raskaudesta: voi hitsi, muistan hyvin miten Lipsin liikehdintä oli oman mielenrauhan mittari, liikkupäivinä olin iloinen, liikkumattomina huolekas. Italiassa, jolloin olimme vähän raskauden puolivälin jälkeen, halusin aina vähän väliä istahtaa kahville tai penkille, koska liikkeet tuntuivat siinä vaiheessa juuri nimenomaan istuessa. Enkä osannut L:lle oikein huolistani puhua, se varmaan vaan ajatteli että mielialani vaihteli hormonien takia. Mut sitten, kun olin jossain ultrassa ja näin, kuinka sikiö vipatti vimmatusti ilman että tunsin liikkeitä, helpotuin ainakin vähäksi aikaa. Mullahan oli aikansa myös kotidoppleri, mutta olin tavallaan iloinen kun se meni rikki (aikamoinen kropellus koko peli), kun sain sillä itse itselleni aina kauheat sydämentykytykset.

    VastaaPoista
  5. Hups darling, kohta olet tässä ihanassa tilassa jossa jalkojen välissä on vahakuorisen palloedamin kokoinen näkymätön este, vaaput taas mummojen lailla katuja pitkin, pissaat kuin viimeistä päivää, kakkaat kerran viikossa ja hurraat sille, sekä sille että jaksoit viikata yhden pussilakanan kaappiin. Ole huoleti!

    Ja nauti ostamattomuudesta tai ostoksista siellä puoli- tai täyshoidossa.

    Onneksi tulossa on taas uusi - eri tavalla kehittyvä lapsi, jollaisista äidit näyttävät keskustelujen perusteella saavan omaan hiekkalaatikkoonsa liikaa eri makuisia kissankakkoja.

    VastaaPoista
  6. Lupiini, hieno homma, että sotakirves on haudattu. Me likes. Pohjimmiltanihan olen ihan rauhantahtoinen ihminen. :) Ja juu, toi on muuten ihan totta, että ei oikein saa sanottua, mikä ahistaa, joten kiukuttelee muuten vaan. Eikä miesparka tajua yhtään, että missä mennään.

    K1su-kiisseli, mä juurikin eilen sanoin, että haluisin niin olla jo siellä missä sinä! Se kaikista jännin ja paras osuus olis ihan lähellä ja tietäis, että ei oo enää kovin montaa viikkoa kuitenkaan. Vaikka joo, muistan että se ei ollut ehkä ihan hirveen hehkeetä sekään, mutku tää raskaushomma on just nyt jotenkin turhauttavaa.

    VastaaPoista
  7. Ah, teiän pikku-ukkelin jutut kuulostaa niin samalta ku meillä et tulee ihan tippa linssiin:)
    Meillä mies puhuu ruotsia ja minä suomea lapselle. Titta tintu ja tunta, tunta on niin tuttuja juttuja! Ja samoin tuo korkeuksiin kiipeäminen autojen ja aurauskoneiden bongaamiseksi ...se tosin loppui siihen että lapsi tippui korkeuksistaan ja löi otsansa kovaa rautapatteriin:(

    Poika on nyt sen 1v7kk ja viimisen kuukauden aikana on muuten tullut ihan hurjasti uusia sanoja, molemmilla kielillä. Kielitieteilijät kai tuppaavat sanomaan että juuri tässä alkuvaiheessa kaksikielisillä lapsukaisilla voi kestää hiukan yksikielisiä kauemmin ennen kuin sanat tulevat aktiiviseen käyttöön, ne siis kyllä ovat siellä aivojen uumenissa, mutta niiden valjastaminen käyttöön voi olla hiukan hitaampaa. Mutta sitten kun on vauhtiin päästy, on yleensä kielellinen lahjakkuus monipuolisempaa ja vauhdikkaampaa kuin yksikielisillä kanssatovereillaan!

    Minusta on ihan loputtoman kiehtovaa seurata eri kielien yhdistelyä, ääntämistä, kielioppia ja kaikkea muuta jännää joka tähän kielen oppimiseen liittyy. Ja siihen kun liittää vielä suomenkielen eri murteiden vivahteet on ihana sekametelisoppa valmis!

    Onnittelut muuten uudesta raskaudesta, jos en ole vielä ehtinyt onnittelemaan!

    VastaaPoista
  8. Hups, sun hauska loppukevennys Igen mäkihyppykatsomosta kiteyttää sen, mikä mun mielestä on näissä pökäleissä on kymmenen kuukauden omakohtaisella kokemuksella ehdottomasti parasta. Se, miten kekseliäitä, ennakkoluulottomia ja hauskoja lapset ovat ja se, miten pienen oma, ihana persoonallisuus nousee kasvun myötä koko ajan selkeämmin esille. Siitä me äidit emme voi (ainakaan aivan kokonaan ;) ottaa kunniaa itsellemme.

    Niin, ja piti vielä lisätä, että Igge osaa puhua ja monia muitakin tarpeellisia taitoja, mutta mun mielestä hänen ja naapurintytön tanssi teidän olkkarin lattialla oli yksinkertaisesti mahtavinta aikoihin. Tanssijoilla itsellään oli ilmeisen hulvatonta, mutta myös sen katsojille jäi iloinen mieli :)

    VastaaPoista
  9. Heips hups! Tulin nyt tänne kun kyselit, vaikka olin ajatellut hetken pysyä poissa ihan sun takia, mut back again :) Olisin kyllä vastannut tähän postaukseen jos olisin tän nähnyt, mutta olen nyt ollut hiukan kiireinen tuon oman blogin paketoinnin kanssa, niin etten ole muualle blogistaniaan ehtinyt ollenkaan.
    Asiat on sovittu ja kunnossa ja sullahan siihen ei ollut osaa eikä arpaa, joten älä turhaan harmittele omasta puolestasi yhtään mitään!

    Noista liikkeistä sanon samaa kuin Maria, se istukan paikka vaikuttaa. E:n liikkeet mä aloin tuntemaan vasta joskus viikolla 21 ja olinkin siihen asti ihan ihmeissäni kun kaikki muut (sä mukaanlukien) niitä jo kuuluivat tuntevan ja kaikki sukulaismuoritkin jaksoivat muistuttaa, että eikös ne jo nyt pitäis tuntea. Igorinhan mä olin tuntevinani jo joskus rv12-13 ja 15 olin jo ihan varma. Ja E:n kanssa siis istukka etuseinässä ja nyt takaseinässä. Ja sen tuo kakkosultran kätilökin vahvisti eron syyksi kun kysyin. Nythän Igor sitten jytää joka toinen päivä aamusta iltaan taukoamatta niin että tekis mieli saada se välillä vähän rauhoittumaan ja joka toinen päivä makaa sitten hipihiljaa niin että välillä on pakko koputella, että mites siellä menee. Joku keskitie vois olla ihan kiva...

    VastaaPoista
  10. Noora, joo joku mulle kans sanoi, että kaksikieliset usein vähän häviää siinä alkuvaiheessa mut voittaa sen sit ylioppilaskirjoituksissa... :) Kiitti onnitteluista ja kiva kuulla, että näistä jutuista on iloa! Musta kun tuntuu, että välillä menee ihan narinaks koko homma, mut kun jonnekihan sitä turhautumistaan on purettava. Erityisesti nyt kun hyvä ystäväni punaviini on pois laskuista. Mikähän niissä linnuissa on niin kiinnostavaa, tänään ukkeli oppi sanomaan titi-tuu :)

    Laura, teidän pitää tulla meille tanssitunnille jahka taas palataan ihmisten ilmoille. Ne tanssivideot on kyllä herkullista materiaalia myös ylioppilasjuhliin ja vastaaviin, aijai. Onneks meidän aikaan ei ollu digikameroita! Ja joo, samaa mieltä tosta, että pökäleet riemastuttavat eniten juurikin noilla ominaisuuksillaan. Vaikka kuinka olis pinna kireellä, niin niiden riemuun on pakko yhtyä.

    Petuli, kiva kun tulit. Sua mä vähän oottelinkin :) Tää Hupsila on vähän niinku Sveitsi, puolueetonta maaperää, jonne kaikki ystävällismieliset kävijät ovat tervetulleita. Mua vaan jäi jotenkin vaivaamaan, vaikka ajattelinkin, että ei pitäis olla mitään syytä, miksi!
    Joo, täytyy kysellä sitä istukkaa sit rakenneultrassa. Liikkeitä on kyllä tuntunut varmasti 15. viikolta asti, mutta vain sellasia yksittäisiä ja niitäkin vain muutamia kertoja. Voi kyllä olla, että aika kultaa muistot, eikä Iggekään vielä kovin säännöllisesti itsestään ilmoitellut näillä viikoilla... Nyt toi tuntuis tuolla kyllä jotain kuplivan, mikä taas tietysti rauhoittaa mieltä! Joku väitti muuten joskus, että ainakin jonkun kansanviisauden mukaan poikien liikkeet alkaa tuntua aikaisemmin ja selvemmin, mut se taitaa kyllä olla pelkkää legendaa. Vaikka teillähän se pitää ihan paikkansa! :)

    VastaaPoista
  11. Minäkin vielä ilmoittaudun pahoittelemaan, vaikka tietämättäni osuin isoon jupakkaan ja kai hieman aiheutinkin sitä, koska minua luultiin jonkun tuttavaksi tai jotakin. Ei ollut tarkoitus omalla kommentillani pahoittaa Petuli sinun mieltäsi, ihan vain omia aatoksiani toin esille.

    Eniveis, kaikille mielensä pahoittaneille anteeksi minunkin puolestani! (Ei hyvin alkanut tämä kommentointi... toivottavasti jatko sujuu kivemmin!)

    VastaaPoista
  12. Jalanu, mun puolesta ainakin kaikki on ok ja tästähän on suunta vaan ylöspäin :)

    VastaaPoista
  13. Tosta kielenkehityshommasta vielä, että oot ihan oikeessa tosta "jos on kiinnostunut kirjoista niin silloin lapselle luetaan". Parisen vuotta sitten Oulun yliopistosta väitteli puheterapeutti, joka halusi todistaa, että niiden lasten äideillä, jotka nimeää lapsille paljon, on suurempi sanavarasto, kuin niillä, joiden äidit ei nimeä asioita. No se löysikin, että ne äitit nimeää lapsilleen asioita, joiden lapset osoittelee paljon esineitä. Näin ollen se meniki niin että lapsi osoittelee esineitä --> äiti nimeää --> lapsen sanavarasto karttuu. Eli kaikki lähtikin siitä lapsen omasta kiinnostuksesta oppia uusia sanoja. Eli vaikka kuinka paljon nimeät lapselle, se on yks paskan hailea, jos lapsi ei oo kiinnostunut. No, ei ehkä ihan näin kärjistettynä, kyl mä silti suosittelen omille asiakkailleni, että olis hyvä nimetä lapselle asioita. Erityisesti, jos hän näyttää olevan kiinnostunut! ;)

    T. Puheterapeutti

    VastaaPoista
  14. Ooh, te ootte vielä kakskielisiä. Mä tutkin gradussani kakskielisyyttä. Totta-se voi vähän myöhästyttää kielenkehitystä, mutta huomasin gradussa, että n. 4vuotiaana 2 kieliset oli paljon tietoisempia kielestä kuin ykskieliset lapset.

    VastaaPoista
  15. Kiitti Katjusha, toi olikin kiinnostavaa infoa! Ja tietysti on aina positiivista kuulla, että omille päätelmille löytyy tukea myös muualta kuin omasta päästä... :)
    Hassua muuten, miten se asioiden nimeäminen tulee jotenkin automaattisesti. Siis en mä ainakaan sitä tietoisesti ajattele, mutta usein sitä huomaa nimeävänsä asioita ja toistavansa sanoja. Kai se on jotenkin vaistonvaraista hommaa sekin!

    VastaaPoista